Tässä nyt sitten pitkällisen etsinnäin jälkeen muutama suosikkini;

"Luonasi olen perillä"

"Nyt ja aina 9.9.2017"

"Missä ikinä oletkit, olen kanssasi"

"Better together" (Jack Johnsonin biisin nimi)

Yksi englannin kielinen teksti nyt mahtui mukaan sillä kyllä me nyt englantia kuitenkin osataan, että se edellä mainitsemani perustelu siitä, ettei tiedä mitä tekstissä sanotaan ei päde tässä. Onneksi hääpäivään on vielä paljon aikaa ja tässä ehtii miettiä tämänkin asian kunnolla ettei tule tehtyä hätiköityjä ratkaisuja, se kaiverrus kuitenkin tulee olemaan siellä sormuksessa sitten nyt ja aina! Pitänee tässä taas joku päivä istua Tyypin kanssa alas ja vähän jutella tästäkin asiasta :)

Mitenköhän muilla on? Ovatko puolisot valinneet toisilleen kaiverruksen vai onko kaiverrus valittu yhdessä. Onko sama kaiverrus molemmilla.. olen tosin nähnyt sellaisiakin kuten tuossa kuvassa, että sormusten tekstit täydentävät toisiaan. Sekin on kaunis idea, mutta en löytänyt sellaista sitten kuitenkaan mikä olisi riittävän hyvä :D

Ostimme city passit, jotka sisälsivät pääsyliput 5 eri paikkaan. Halvemmaksi tuli kuin se, että joka paikkaan olisi ostanut liput erikseen. Rockefeller centerin huipulta avautui huikea näköala, josta on kuva edellesessä postauksessa. Tänne ei ollut jonoa melkein ollenkaan kun kävimme. Miellyttävä kokemus ja maisema oli mahtava! Koska ensimäinen matkapäivä oli myös matkustuspäivä painuimme nukkumaan jo ajoissa.

2. Matkapäivä

Heti aamusta kampesimme sängystä ylös ja suuntasimme Coney islandille. Meidän onni oli, että metrolla pääsi suoraan ilman vaihtoja kohteeseen, vaikka matka kestikin tunnin ja 15 minuuttia. Coney island oli mukava paikka. Se on ollut kaupunkilaisten rentoutumis ja vapaapäivänvietto paikka jo vuosikymmenet. Siellä on siis hiekkaranta ja kivasti ravintoloita, huvipuisto Luna Park ja jotain krääsäliikkeitä. 

Coney Islandilla olisi varmasti viettänyt vaikka koko päivän varsinkin jos mukana olisi ollut lapsia ja bikinit, mutta meillä oli vielä toiselle matkapäivälle paljon tehtävää. Lähdettiin sieltä siis lounaan jälkeen jatkamaan matkaa Brooklyniin puutarhaan ja Prospect puistoon. Lisäksi kävimme puistossa sijaitsevassa eläintarhassa mikä ei loppujen lopuksi ollut kovinkaan erikoinen. Jatkettiin matkaa sitten bussilla koska metroissa oli jotain häikkää. Bussin reitti sattui ajamaan jonkin kauppakeskuksen ohi. Siellä kävimme hiukan pyörimässä kunnes kaupat alkoivat mennä kiinni. Kauppakeskuksesta poistuessamme kävelimmekin keskelle afrikkalaisia markkinoita. Se olikin varsinainen kokemus! Korttelikaupalla kojuja, rumpuja soittavia ja tanssivia ihmisiä värikkäissä vaatteisa. Tunnelma oli ihana siellä :) Kävelimme siitä sitten Brooklynin sillalle, joka oli ihan tupaten täynnä turisteja. Melkein meinasi mennä fiilikset siinä turstilauman keskellä, mutta oli se silti vaan niin hieno. Erityisen upeaa oli sem että kun lähdimme Brooklynista sillalle oli vielä valoisaa mutta saapuessame Manhattanin puolelle oli pimeys jo laskeutunut ja kaupunki saanut yövalaistuksensa. Kuvahan nyt ei tee oikeutta tälle taideteokselle se pitää itse nähdä ja kokea. 

3. Matkapäivä

Aamusta kohteenamme oli Central park ja ensimäisenä siellä sijaisteva luonnontieteellinen museo. Museo oli valtava ja siellä sai kulumaan kyllä useita tunteja... kunhan ensin pääsi sisään. Vaikka olimme ostaneet liput etukäteen ne piti käydä vaihtamassa tiskillä eri lippuihin ja jonoahan oli täälläkin. Museo oli kyllä hieno pidimme siitä kovasti mutta jouduimme jättämään välistä jotain näyttelyitä sillä emme mitenkään voineet viettää koko päivää museossa. Sieltä jatkoimme matkaa takaisin kauniiseen Central parkiin bongailemaan tutun näköisiä paikkoja elokuvista ja tv-sarjoista.

Kävimme lounaalla puiston itäpuolella ja jatkoimme siitä sitten matkaa Grand central terminaaliin. Se oli mahtava historiallinen rakennus. Kaikki vanhat yksityiskohdat ja päähallin hieno kattomaalaus, kellarikerroksen kahvilat ym tekivät kyllä vaikutuksen! Tämän jälkeen alkoi ilta jo hämärtyä ja olimme ajatelleen mennä Empire State Buildingiin illan kohokohdaksi. Se ei suoraan sanoen ollut järkevä päätös. Ulospäin rakennuksessa ei näkynyt jonoa oikeastaan ollenkaan. Sisälle päästyämme nousimme hissillä muutaman kerroksen ylöspäin ja siinä se oli... jono. Todellinen jono... jonojen jono! Jonotettiin varmasti kauemmin rakennuksen huipulle kun tulopäivänä lentokentällä. Yhdestä jonosta kun selvittiin niin vähän matkaa pääsi eteenpäin ja taas oli edessä lisää jonotusta. Viimeiset kuusi kerrosta saatiin nousta portaita koska hissit olivat niin tukossa kokoajan. Huipulla oli mahtava tungos ja alaskin rakennuksesta oli hankala päästä. Vaikka maisema olikin hieno, eihän sitä käy missään nimessä kieltäminen, niin minun mielestäni tuo järjetön odottaminen ei ollut kaiken sen väärti kuitenkaan. Tosin siskoni piti maisemasta niin paljon, että hänen mielestään jonottaminen oli kannattavaa. Mielipiteeseeni voi vaikuttaa se että olen käynyt hienoilla näköalapaikoilla aikaisemminkin esimerkiksi Tokiossa ja Kauala Lumpurissa. 

Lopuksi vielä illallistimme Rockefeller centerin juurella sijaistevassa terassiravintolassa... hampurilaista mitäs muuta.

4. Matkapäivä

Tämän päivän missionamme oli käydä vapauden patsaalla. Erityisesti minä aloin olla jo melko kyllästynyt jonottamiseen ja jostain luin että patsaalle pääsee on vähiten ruuhkaa aamupäivisin ja tähän tartuimme eli heti aamusta sinne! Patsas oli kyllä hieno, pidin siitä. Liberty Islandille missä patsas sijaitsi pääsi Battery parkista. Lauttoja saaren ja Manhattanin välillä kulki melkein nonstopina ja samalla lautalla olisi päässyt myös Ellis Islandille mikä olisi kiinnostanut historiansa puolesta meitä mutta päätimme kuitenkin skipata saaren ja lähteä shoppailemaan mitä erityisesti sisareni oli odottanut erityisen hartaasti. Päätimme mennä tavaratalo Macy´siin. Tämä tavaratalo oli vanha ja ehkä ensimäinen paikka missä näin puiset liukuportaat :) Loppupäivä menikin shoppailun merkeissä.

5. Matkapäivä

Viimeinen kokonainen päivä New Yorkissa... niin vähän aikaa ja niin paljon näkemistä olisi vielä. Aamusta kävimme World trade centerin terrori-iskun uhrien muistolle perustetussa museossa sekä muistomerkillä. Vaikuttava paikka. Sen jälkeen kävimme Chelsean kaupungiosassa missä harmiksemme oli paljon katutöitä ja meteliä siitä johtuen. Päätimme nousta siis katutason yläpuolelle High Linelle mikä on vanhalle junaradalle rakennettu puisto.  Ihan hauska paikka ja paljon paikallisia nauttimassa kesäpäivästä. Puistosta sai myös pientä snackia pahimpaan nälkään mikä maistui kyllä erityisen hyvälle ihanassa ympäristössä. Loppupäivänä emme tehneet mitään erikoista. Otimme oluet ja pakkasimme laukkumme sillä seuraavana päivänä suuntasimme lentokentälle. Kohteenamme ei tosin ollut vielä Suomi vaan jokin ihan muu :)

Olemme miettineet hääpaikaksi erästä juhlatilaa Espoossa. Se olisi meidän budjettiin todennäköisesti ihan sopiva. Mennääin katsomaan sitä ensi viikolla jolloin hääpäiväkin vahvistuu sitten... jännittävää!

Lisäksi on paljon kaikkea mietittävää. Ruoka, juomat, koristelut, sormus, häämekko, kampaus, meikki, kutsukortit, vieraslista, valokuvaus, hääpäivän ohjelma yms. Erityisesti haluamme panostaa siihen, että ruokaa ja juomista olisi riittävästi. Tästäkin olemme saaneet pienen erimielisyyden aikaan sillä minä olen vege ja mieluusti tarjoisin sitten omissa häissäni kasvisruokaa.. Tyyppi puolestaan on sitä mieltä että pitäisi tarjota sitä mitä vieraat tahtovat. Noh olemme pääsemässä tässä asiassa ehkä kompromissiin, sillä Tyyppi voisi kuvitella, että voisimme tarjota seitania, koska se on niin lihan kaltaista. Kunhan hääpäivä selviää niin täytyy olla yhteydessä eri pitopalveluihin ja kysellä vähän.

Lisäksi valokuvaus on alkanut nousta omassa listassani melko tärkeäksi, sillä se on sitten se asia josta jää ne muistot. Mitään dokumentaarista kuvausta tuskin tarviaan, kuvittelisin että potretit meistä ja vieraista riittävät.. mutta kyllä siihenkin saa menemään ainakin 300 euroa ihan helposti, jestas!

Alla on ideoita... ja niitähän riittää ja tulee lisää jatkuvasti! Minusta on kehkeytynyt varsinainen häähöperö :D

En olisi vielä viime vuonna uskonut, että elämä mua näin heittelee! Olin vannoutunut siihen, että naimisiin ei tarvitse mennä ja että kaikki tuollainen touhu on turhaa. Sekin tässä yllättää miten helposti ja nopeasti innostuin kuitenkin tästä ajatuksesta vaikka kallista lystiä se onkin ja vaatii ihan järjettömästi aikaa ja suunnittelua. Kai se on kuitenkin se usko siihen, että toisen kanssa ollaan sitten loppuun saakka ja että vanhoina voidaan sitten muistella omia häitä lämmöllä. Sekin toisaalta yllättää mut, että usko yhteiseen loppuelämään on niin vahva, sillä mulla on ollut aina epäonnea rakkaudessa. Mutta koska se tuntuu niin hyvältä, niin ei se voi olla väärin!

Eli ennen lomalle lähtöä meillä oli toki lentoliput, mutta myös hotelli varattuna Queens bridgen läheisyydestä, mikä olikin hyvä sijainti sillä metrolla pääsimme Manhattanille 15 minuutissa. Alueen hintataso on valitettavasti nousemassa, minkä huomasimme hyvin. Esimerkinnä voin kertoa omakohtaisesti eli varasimme hotellimme jo aikoja sitten alkuvuodesta, jolloin hotellimme oli erittäin edullinen, jotain 65 euroa yöltä, kun tällä hetkellä samasta hotellista saa jo maksaa 160 euroa yöltä. Lisäksi ennen matkaa jouduin vaihtamaan ikivanhan 10 vuoden passini lopulta uuteen sillä passin pitää ilmeisesti olla voimassa puoli vuotta vielä matkan jälkeenkin.  Lisäksi Yhdysvaltoihin matkustettaessa passin pitää olla nykyisin biopassi eli siinä on joku siru ja passin omistajan sormenjälki. 

Lisäksi ennen matkaa piti netissä hakea Esta, mikä on sähköinen matkustuslupahakemus. Estan voi täyttää netissä muistaakseni ihan suomen kielellä, koska äitini ja siskonikin sen onnistuivat täyttämään. Esta maksetaan luottokortilla ja sen hinta oli jotain 70 dollaria.  Tämä mielestäni yllättävänkin hintava matkustuslupa kannattaa huomioida matkabudjetissa. Esta on voimassa ilmeisesti 2 vuotta ja se pitää hakea ainakin 72 tuntia ennen maahan saapumista. Siitä tulee sitten dokumentti sähköpostiin mikä tulostettiin mukaan matkalle. Kaiken tämän lisäksi lentokoneessa piti vielä täyttää tulli- ja maahantulolomakkeet. Niitä lomakkeita nyt joutuu täyttämään moniin maihin matkustaessa, mutta koska jenkkeihin matkustettaessa noita lippulappuja oli niin paljon muutenkin niin se lipuke oli varsinainen kirsikka kakun päälle. 

Kaikesta tästä etukäteen tehdystä työstä saattoi jo päätellä, että tullimuodollisuuksissa menee aikaa ja kyllä jonottaa saattiinkin pari tuntia, ei varmasti ole liioiteltua. Me lensimme Islannin kautta New Yorkkiin, mutta samaan aikaan Euroopasta tuli myös muita lentoja joten jono oli todellakin pitkä. Tullivirkailija kysyi meiltä muutaman hassun kysymyksen jotain, että missä ollaan töissä ja mistä tunsimme toisemme. Sitten otettiin vielä valokuvat ja sormen jäljet leimat passiin ja eteenpäin.

John F. Kennedyn lentokentällä kulkee juna, jolla pääsee kätevästi metroasemalle ja sieltä kätevästi suoraan Queensin sillan pysäkille... tai näin me olimme suunnitelleet, mutta saavuimme kohteeseen lauantaina ja tietenkin metrot olivat viikonloppuna poikkeusreitillä. Viikon metroliput sai ostettua heti lentokentältä, mikä on varmasti järjevintä. Lippu ei ollut kovin kallis ottaen huomioon sen että metro on järkevä tapa liikkua New Yorkissa missä matka yhdestä kadunkulmasta toiseen tuntui joskus kilometriltä, vaikka kartalla se olikin niin pieni matka. Valitettavasti en vain nyt muista paljon se lippu maksoi. Oikeaan metroon kun päästiin niin tosiaan poikkeusaikataulut selvisivät meille. Onneksi eräs ystävällinen kanssamatkustaja alkoi juttelemaan kanssamme ja hän neuvoi jäämään toisella pysäkillä pois ja kävelemään siitä sitten hotellillemme. Matka oli hiukan pidempi kuin alunperin oli suunniteltu, mutta hotellille löydettiin lopulta ja loma saattoi vihdoin alkaa! 

Seuraavaksi kirjoittelen sitten varsinaisen matkakertomuksen kun siihen löytyy sopiva hetki, mutta tässä esimakua New Yorkista jo kuvan muodossa :)

Mukavaa juhannusta kaikille! Tämä hoitaja viettää juhannuksen työpaikalla. 

Hotelli oli mainio valinta! Kaikki mitä tarvittiin löytyi. Huoneessa oli sauna ja keittiö, pehmoiset sängyt ja riittävästi tilaa meille leideille. Sillä tämähän reissu tällä kertaa oli tyttöjen reissu :)

Sijainti oli loistava. Mun sängystä näkyi rinteeseen ja palvelut olivat lähellä. Maisema oli ihana ja hotellista pääsi suoraan hiihtoladuille ja laskettelemaan. Myös kylpylä löytyi vaikka siellä ei nyt ehditty käymään. Hotellin aamupala oli yksi parhaimmista hotelliaamiaisista joita olimme syöneet! 

Ensimäisenä päivänä kävimme hiihtämässä sellaisen 10 kilometrin lenkin. Sukset saatiin vuokrattua 3 tunniksi ja se riitti juuri sopivasti, että ehdimme hiihtää lenkin ja taukopaikalla vielä ottaa munkit ja kahvit. Metsässä oli ihanaa ja ilma oli niin raikas että happimyrkytys saattoi olla todennäköinen ainakin sillä perusteen miten kivasti illalla uni yllätti. 

Seuraava päivä vietettiin sitten rinteessä. Me amatöörit paukkasimme parin laskun jälkeen tietenkin gondolihissillä tunturin huipulle. Noh monen moisten kommellusten jälkeen päästiin alas kuitenkin yhtenä kappaleena. Päätettiin siinä amatööreinä sitten pysytellä vain niissä helpommissa rinteissä, mutta että kerran gondolilla vielä ylös ja siiderit tunturin laella kurkusta alas. Oli niin aurinkoinen päivä että olisi vaikka ulkona istunut. Kyllä siinä taas tunsi olevansa elossa, ihanien ystäviens kanssa kaukana tunturin laella.

Illalla Ylläksen yöelämä kutsui sitten :D Iltahan alkoi sillä, että kävimme saunassa ja kumosimme pullollisen kuohuviiniä sen jälkeen. Emme tietysti tajunneet, että kaikki alueen keittiöt sulkevat hyvissä ajoin ja hiukan jälkeen yhdeksän lähdimme nälkäisinä pienessä nousujohteisessa etsimään ruokapaikkaa. Keittiöt olivatkin sitten kätevästi jo kiinni kun ehdimme paikalle. Pelastuksemme oli keilahalli Pöllö! Siellä oli keittiö auki jopa kymmeneen saakka, joten saimme ihanat savulohikeitot sieltä. Matkaa jatkettiin sitten Kaappiin, eli paikalliseen baariin. Siellä meidän pöytään työntyivät miehet Vantaalta. Voi jestas sitä loistavaa ideaa lähteä Äkäslompoloon tunturin toiselle puolen. Ystäväni nimittäin tiesi kertoa että Äkäslompolossa on alueen ainoa yökerho, Pirtukellari! Kyllähän se pienessä nousuhumalassa kuulosti kertakaikkiaan samalta kuin kappale taivasta. 

Taksi siis alle ja Pirtukellariin ja mites muutenkaan kun Vantaan miehet mukana. Yökerho oli pieni ja sympaattinen, kaikki Äkäslompolon nuoret toivot olivat paikalla. Neljän aikaan kun löysimme itsemme taksijonosta saimme ihmetellä missä ne kaikki taksit olivat. Tyypit vetivät jonon ohi todella räikeästi ja ystäväni sanoikin että pienen paikan haittoja on se että kaikki tuntevat toisensa ja ensin kuskataan kaverit kotiin. Kiva! Lopulta kun mekin sitten taksi saatiin niin samaan tilataksiin tulikin sitten koko porukka siitä taksitolpalta. Kierrettiin koko kylä ja jokainen maksoi sitten kyydin siihen saakka kun jäi pois. Matka kesti hemmetin pitkään ja Tuija sammui takapenkille mikä oli tietenkin parempi vaihtoehto kuin oksentainen. Kun se hotellin pihassa sitten heräteltiin ja se rymisteli taksista ulos tajuten hetkeä myöhemmin että käsilaukku jäikin autoon. Näin ei vaan voi käydä! 

Seuraavana aamulla herätessä soiteltiin sitten taksikeskukseen... monesti! Tuija oli pahalla tuulella, sitä ahdisti, itketti, väsytti ja sillä oli megadarra. Onneksi ystäväiseni tiesi kertoa että lapissa ihmiset ovat rehellisiä ja että olisi kyllä todella ihme jos laukkua ei löytyis. Ja löytyihän se. Puolen päivän jälkeen taksikeskukselta soitettiin, että laukku olisi nyt siellä kun vaan hakisi pois. Niin laukku oli siis Äkäslompolossa. Ei siinä sitten auttanut muu kun taistella itsensä liikkeelle ja skibussiin. Bussissa muuten kelpasi vain käteinen eikä alueella ollut automaattia mistä rahaa olisi saanut. Ystävällinen kuski nyt kuitenkin päästi meidät kaikki 8 eurolla. 

Taksikeskukselta haettiin sitten Tuijan laukku ja voi sitä riemua kun laukun kylkijäisenä tuli tutun näköinen karvahattu. Hetihän huomasimme että hattu oli peräisin siltä toiselta Vantaan mieheltä. Sellaisen saaliin siis Tuija toi lapista. Muutenhan hatun olisi vaikka kaverille palauttanut, mutta ei meillä ollut yhteystietoja. Ehdittiin sitten istua pitkään Eväskorissa syömässä pitsaa ja juomassa kolaa sillä bussivälit olivat kamalan pitkiä. Mutta ei se mitään haitannut sillä pitsat olivat valtavan suuria ja älyttömän hyviä ja siitä sai kirjaimellisesti nauttia pitkän kaavan mukaan! Ja sen olivat varmasti muutkin tajunneet sillä ei siellä tyhjiä pöytiä juuri ollut. Bussilla sitten takaisin Saaga hotellille ja saunat ja pakkailut joiden jälkeen taas uni kelpasi. 

Aamulla lentokenttäkuljetus haki meidät taas hotellin ovelta ja ei siinä kauaa mennyt kun olimme takaisin kotona. Mukava reissu! Ehkä pian uudestaan. Koska kyllähän se laskettelu oli mukavaa vaikka näin amatööri olenkin.

Eli vielä näin Malesian matkalle palatakseni, kuten taisi tulla mainittua Kota Kinabalusta kertovan postauksen yhteydessä niin kaupungista ei hiekkarantoja löydy. Se ei sinänsä haittaa sillä Kota Kinabalun edustalla on monia pikkuisia saaria joille pääsee Jesselton pointilta hyvinkin näppärästi. Sen kun vaan painelee satamaan ja lipunmyyntiin.. missä muuten eri kuljetusfirmojen välillä on melkoinen kilpailu.. tai ainakin huutokilpailu. Sieltä myyntipisteestä vain valitsee palvelun tarjoajan ja valitsee saaren minne tahtoo mennä sekä ilmoittaa ajankohdan kun tahtoo saarelta palata satamaan ja sitten matkaan.

Me kävimme Manuka saarella. Sitä suositeltii meille rauhallisena paikkana ja hyväkä kohteena mennä uimaan. Auringon ottoahan siis ei tarvinnut harkita sillä auringossa lämpötila oli varmaan 50 astetaa ja tämmöinen suomalainen kalpeanaama kärähtäisi alta aikayksikön. Jotenka pääsimme polskimaan ja upottamaan varmaat valkoiseen hiekkaan! 

Ehdimme myös matkallamme yöpyä yhdellä paratiisisaarella mikä oli kyllä ehdottomasti loman paras kokemus. Saaren nimi oli Mari Mari sepanggar. Saarella oli siis lomakylä. Viidakon siimeksessä oli pieniä siistejä viidakkomökkejä ja rannassa oli ihana hiekkaranta. Paikka oli all inclusive ja meidän tehtäväksi jäi vain nauttia saaresta. Saimme lainata snorklausvälineitä ja ihmetellä vedenalaista elämää. Voin muuten nyt kokemuksesta kertoa että aurinkorasvaa selkään kun snorklaamaan aikoo. Siellä vesirajassa nimittäin koko päivän lillittyäni selkä oli melkoisen palanut. Tyypille tuli ihan rakkuloitakin kun paloi niin pahasti. Saimme myös keskittyä seuraamaan saarella asustelevien anarkistiapinoiden puuhasteluun. Kaikenkaikkiaan näin jälkeen päin Mari Mari Sepanggar taisi olla lomamme paras juttu! Ei nettiä, ei huolta, ei stressiä, pelkkää rentoutumista! Aurinkorasvat ja hyttysmyrkyt vaan kun muistaa ottaa matkaan mukaan.

Alla vielä kuva Sapi saarelta missä kävimme viimeisenä lomapäivänämme. Siellä oli paljon erilaisia harrastusmahdollisuuksia. Laitesukellusta, snorklausta, vesihiihtoa, varjoliitoa veneen perässä. Hinnat olivat suomen hintoihin nähden älyttömän halpoja joten voin suositella täällä kokeilemaan jos sellaisia haaveita on. Lisäksi Sapilla olisi ollut buffetruokailu mahdollisuus puolen päivän aikaan. Lisäksi siellä majaili porsaita ja Borneon nenäapinoita. 

Tässähän alkaa mennyttä lomaa muistellessa nousta taas mahdoton matkakuume! Onneksi toukokuulle on jo seuraavaa reissua tiedossa :) 

MINÄKIN HALUAN!

Olen tiennyt aina että tahdon lapsen tai lapsia. Koska tiedän sen en näe mitään järkevää syytä odottaa enää vuosikausia. Tyypinkin kanssa on hyvä olla ja se olisi loistava isäehdokas. 

Meille kehittyi siis mahtava riita mun vauvakuumeen vuoksi. Tyyppi kun on joskus sanonut mulle, että hän haluais vielä odottaa viisi vuotta... VIISI VUOTTA!? hell no! Minä en meinaa odottaa viittä vuotta ja sen kerroin myös Tyypille. No tämä on vanha juttu eikä me nyt sen vuoksi riidelty vaan sen vuoksi, että mulla pääsi taas hormonit valloilleen ja varsin kuulin sisäisen kelloni tikittävä.. ja kovaa. Kun sitten otin taas puheeksi sen, että mä olisin valmis enkä ymmärrä mitä tässä odotellaan, Tyyppi hermostui. Hänen kantansa asiaan on se, että kun heillä on töissä jatkuvasti yt:t ja hän muutenkin haluaisin muita töitä ja kun niitä ei ole ja hän haluaa kantaa taloudellisen vastuunsa ja on kauheasti painetta ja tämä tuli nyt niin äkkiä ja ja... Ymmärrän kyllä että Tyypillä on ollut omassa lapsuudessa huono miehenmalli ja että hän haluaa hoitaa asiat omalla kohdallaan toisin. Ymmärrän myös sen että Tyypin tuttavapiirissä ei juuri kukaan ole saanut lapsia vaikka sen kaverit onkin pääsääntöisesti mua jotain 5 vuotta vanhempia. Mutta sitä en sulata että keksitään tuollaisia tekosyitä. 

Olen sitä mieltä että raha ei ole se asia mitä lapsi haluaa vaan rakkaus ja läsnä olevat vanhemmat. Tietenkin perusasiat pitää olla kunnossa ja me molemmat olemme kuitenkin työssäkäyviä vakituisissa työsuhteissa olevia ihmisiä Lasta ei kiinnosta se mitä työtä vanhemmat tekevät tai millainen koulutus tai ura vanhemmilla on. Lisäksi vaikka Tyyppi löytäisikin uutta työtä niin kuka sellaista väittä että se turvaisi taloudellisen tilanteen lopuksi elämää.. uusi työ saattaa olla vuodenkin sopimus tai jopa kehnompi ainakin verrattuna nykyiseen vakituiseen työhön. 

Mun ei ole pakko saada sitä vauvaa nyt, vaikka kunnon vauvakuumeen aikaan se siltä tuntuukin. Mutta kuten jo mainitsin niin mä en myöskään ole valmis odottamaan enää vuosikausia. Tämä on mun mielestä meidän parisuhteessa se ratkaiseva ja oikeastaan ainoa mutta sitäkin pahempi ongelma. Tyyppi on mulle sanonut että sekin tahtoo lapsen/lapsia mutta se että ollaan tästä asiasta näin eri linjoilla hiertää mua.. ja paljon. Mutta en enää jaksa ottaa asiaa puheeksi kun Tyyppi ottaa sen niin huonosti.. vetää keskustelun sille linjalle, että hänen elämä on ollut niin perseestä ja että ei hälle oo oikeastaan koskaan tapahtunut mitään hyvää.. hänen perhekuviot on perseestä yms. yms. Kuitenkin sanoin sille, että sun kannattas nyt miettiä sitä tulevaisuutta ja sitä mitkä asiat tekee sut onnelliseksi ja että mäkin olisin kiinnostunut kuulemaan niistä sitten! 

Antaa nyt pölyn laskeutua aikansa.. seuraavaa kuumepiikkiä odotellessa. Mä tunnen kuitenkin kamalaa syyllisyyttä siitä että mietin mielessäni sitä vaihtoehtoa että ei päästä samoille linjoille tästä asiasta.. mietin että kuitenkin mulla on aina vaihtoehto mennä hedelmöityshoitoihin jos tämä ei toimikaan. Tahtoisin että meidän suhde toimisi.. ja se toimiikin lukuunottamatta tätä erimielisyyttä. Mutta tämä erimielisyys on sen verran ratkaiseva, että en ole valmis loputtomasti joustamaan sen kanssa enkä varsinkaan ole valmis siitä luopumaan en mistään hinnasta. Kyllä tämä elämä on.. hemmetin hankalaa aina välillä!

Mutta kyllä LUX oli tänä vuonna ehdottoman upea! Mahdollisesti paras tähän mennessä ja olihan siihen panostettu huomioimalla erityisen paljon lapsia, ja katuruokakojuja oli myös ainakin Senaatintorilla ja Annankadulla. Tässä muutama kuva taideteoksista jotka puhukoot puolestani. Ensi vuotta odotellessa :)

-Tammikuussa oli Tukholman risteily pitkästä aikaa, ja mukavaa oli! 

-Helmikuussa käytiin Ed Sheeranin keikalla Tallinnassa! Oi se oli ihanaa, panisin, löysin sisäisen teinifanittajani. Helsingin keikkaa odotellessa! Lisäksi ystävän valmistujaiset ystävänpäivänä. Ihana tunnelma siellä. 

- Maaliskuun 9. päivä otin suunnaksi Meksikon! Chiapas, Palenque ja San Cristobal, Tuxtla CHECK! 

- Huhtikuussa keittiön remontti alkoi olla voiton puolella... vaikka täällä tuntuu olevan ikuinen remontti. Kesken se on edeleen mitäs sitä kieltämään. Lattialistaa sun muuta pientä puuttuu vielä.

- Helsingin historiapläjäys opettajaopiskelijakaverini kanssa, toukokuussa. Kävimme kansallismuseossa sekä tutustuimme tärkeiden rakennusten ja paikkojen historiaan. Lisäksi teatteria äidin kanssa ja ravintolassa syömistä yltäkyllin. Mitä laskin käyneeni toukokuussa x2 brunssilla ja x3 ulkona syömässä. Ravintola Sandron brunssi on kyllä yliveto! Suosittelen!

- Kesäkuu aloitettiin tädin 50-vuotis päivät Saimaan rannalla. Lisäksi mukava juhannus vaikka hemmetin kylmää ja sateista olikin, jopa Turussa minne eksyttiin kavereiden kanssa. Lisäksi pridet kesäkuun huipuksi. Puistojuhlat ainakin olivat superonnistuneet, ensi vuonna uudelleen!

- Heinäkuussa kävimme Suomenlinnassa piknikillä, muutettiin mun sisko Helsinkiin ja biletettiin Summer Soundeilla. Lisäksi mun ihana siskon tyttö tuli viihdyttämään mua. Käytiin rannalla ja Linnanmäellä, matkustettiin bussilla ja keinuttiin leikkipuistossa.Tyyppi täytti 33 vuotta, mun pappa <3 Tyyppi siirsi myös tavaransa virallisesti mun nurkkiin.

-Elokuussa oli kesäloma. Ihanaa. Loma aloitettiin Tyypin ja frendien kanssa viikonlopulla Porissa ja Yyterissä. Viikko kotiseuduilla ja mökillä tuli tarpeeseen. Flow-festareiden jälkeen suunnistimme Georgiaan rakkauslomallemme. Eli Tbilisi ja Batumi nähty, erityisen hieno kokemus oli Tbilisi! Ehdinpä siinä Kouvolassakin kummityttöä ja hänen ihanaa mammaansakin käydä tapaamassa.

-Syyskuussa oli sitten paluu arkeen. Kävimme Stand up festareilla katsomassa esitystä Apollossa. Kuun lopussa tuli käytyä vielä mökillä viimeisen kerran fiilistelemässä pimeitä iltoja ja muuttuvia luonnon värejä.

-Lokakuussa vietettiin aikaa siskosten kesken, esim. shoppailun, brunssin ja punaviinin voimin. Kuun puolivälissä käytiin kavereiden kanssa Tallinnan bileristeilllä.. edelleen on sen verran tuoreessa muistissa tuo reissu, että ei tarvitse ihan heti lähteä uudelleen. Halloweenin vietin vanhempieni kanssa kun tulivat tänne päin välillä käymään. 

-Marraskuussa meinasi kaamos ottaa vallan, mutta meillä oli onneksi Malesian matka ja pääsimme päiväntasajan auringon alle piristäytymään. Mahtava Kuala Lumpur sekä Borneon saari nähty. Vaikka Borneolta löytyisi vielä paljon nähtävää tulevia reissuja ajatellen :D

-Joulukuussa vietettiin pikkujouluja, käytiin joulumarkkinoilla, postiteltiin joulukortteja sekä toimittiin joulutonttuna. Useamman reissun joutui tekemään että kaikki lahjat sain toimitettua perille saakka. Joulu meni töissä pikkupotilaita hoidellen ja uusi vuosi juhlittiin sitten vähän turhankin railakkaasti. Huh! 

Kaikenkaikkiaan hyvä vuosi. Tässä siis vain kohokohdat ja tärkeimmän visiitit. Paljon sitä ehtii tehdä kun on tehokas! Toivottavasti muillakin on ollut ikimuistoinen vuosi mitä on mukava lämmöllä muistella. Tästä se on hyvä ponnistaa kohden seuraavaa vuotta ja uusia haasteita :)

Entäpä sitten Kota Kinabalun kaupunki. No se tuntui Kuala Lumpurin jälkeen hirmuisen pieneltä, olkoonkin vaikka kuinka osavaltion pääkaupunki. Kaupunki itsessään ei ollut erityisen kaunis eikä siellä erityisemmin ollut mitään näkemistä. Mutta sieltä oli hyvät yhteydet esimerkiksi läheisille paratiisi saarille ja saaren sisempiin osiin viidakkoon. Niistä saarista kirjoitan seuraavassa postauksessa tarkemmin. 

Kota Kinabalussa kannattaa suunnistaa rantaan. Ranta ei nyt kuitenkaan ollut ihan sellainen mitä ehkä odotettiin. Minittäin merta ei juuri näkynyt. Maisema oli piilotettu markkinarakennusten taakse. Kuva ylempänä on otettu Oceanus kauppakeskuksen vierestä. Siitä kun lähtee kävelemään rantaa pitkin itäänpäin tulee vastaan laituri missä on paljon ravintoloita ja asiakaskunta koostui lähinnä turisteista. Täältä löytyi malesialaisen ruuan lisäksi muun muassa korealaista, italialaista, intialaista ravintolaa, irlantilaista pubia, hieromalaitosta juomatarjoiluilla.

Kun ravintolat ohittaa saapuu paikkaan missä kaupataan monenlaista käsityötä. Ompelukoneet ovat kadulla ja töitä myydään sitten sellaisessa lautamajassa, joka peittää maiseman. Käsitöiden jälkeen vastaan tulee sitten hedelmä ja maustemarkkinat. Sieltä löytyy kaikenlaista ja jos mausteita tai erikoisempia tuotteita aikoo ostaa niin seikkailumieltä voi suositella sillä myyntipöytiensä takana istuvat kauppiaan eivät kyllä englantia taida. Kun matkaa jatkaa edelleen itään päin tullaan kalamarkkinoille. Tänne on myös pystytetty paviljonkeja ja ruokapöytiä. Kalamarkkinoille kalastajat tuovat tuotteensa suoraan veneistään ja nostavat myyntitiskille. Siinä tiskillä sitten kalat valmistetaan syötäväksi. Hyvä systeemi mielestäni. Täällä kyllä sai aikaa kulumaan varsin mukavasti. 

Kalamarkkinoiden jälkeen kun jatkaa matkaa vielä vajaan kilometrin ohi Wisma Sabahin sekä Suria kauppakeskuksen saapuu Jesselton pointille, satamaan. Satamasta pääseekin kätevästi paratiisiin... siitä tarkemmin seuraavaksi :)