Viime viikko meni kyllä vauhdilla.. ehkä tuli oltua liikaa ulkona, täytyy nyt ryhdistäytyä jatkossa.

Tiistaina oltiin juhlimassa Marian synttäreitä ja aika reilusti tuli nautittua viiniä... ja iltakin loppui sitten vähän huonosti. Maria sai jonkun sairaskohtauksen ja päätyi sairaalaan. Varmaan jotain sen lääkitykseen liittyen.. eivät olleet päivystyksessä kovin innoikkaita kommentoimaan tapahtunutta tai antamaan sille syytä tai edes nimeä että mikä oli oikeasti tapahtunut. Luojalle kiitos se neiti menee nyt terapiaan tällä viikolla, mä oonkin odottanut sitä tapahtuvaksi jo parisen kuukautta! Maria itse ei muista siis tapahtuneesta mitään. Se onkin hyvä huomioiden häpeän mikä sillä oli seuraavana päivänä, se olisi voinut olla vielä potenssiin tuhat jos se muistais kaiken. Kuitenkin jälkeen päin Maria sanoi että se oli ehkä ihan hyväkin asia että niin kävi ihan kuin joku "lukko" olis nyt auennut ja sillä on paljon vapautuneempi olo.

No itse en tätä tapahtunutta ole ehtinyt miettimään kamalasti koska keskiviikkona itse painelin taas yövuoroihin. Tietysti todella todella sekavat tunteet tapahtuneeseen liittyen. Jotenkin ei tiedä mitä tästä mitäisi ajatella ja miten suhautua. Ehkä mulla on myös pientä paniikkiakin että jos se saa jonkun kohtauksen uudestaan niin etten itte pysty olemaan paikalla auttamassa tai jos se saa sen vaikka kotona kun se on siellä yksin. 

Yövuorojen jälkeen sitten tuli lauantai ja pitkään odotettu Armin van Burenin keikka messukeskuksessa! Ihan älyttömän hyvä meno siellä. Tanssittiin kaverin kanssa tunti kaupalla ja oltiin ihan pienessä humalassa ja nautittiin vaan siitä tunteesta. Ihanaa kun oli niin huoleton olo. Se hetki siinä oli sillä hetkellä koko elämä. Hyvä keikka oli! Nyt vain sitten odottelemaan ensi kesän Summer soundeja :)

Noh eilen sitten olikin vähän raskaampi olo ja olisin kovasti nauttinut omasta sohvasta ja telkkarista.. mutta Maria oli toista mieltä. Se päätti raahata mut karaokeen sen kaveripariskunnan kanssa. Lähdin kyllä sinne vakaana aikomuksena ottaa vain limua mutta Marian kaverit olivatkin toista mieltä.. ja hetkeä myöhemmin huomasin että mun nenän alle oli joku kuskannut siideriä ja jostain syystä en oo oppinu vieläkään lasiin sylkemään. Olin kyllä tosi varauksellinen koska edelleen oli se sairaskohtaus aika tuoreessa muistissa. Toisaalta oli mukava jutella Marian kavereiden kanssa ja tutustua heihinkin paremmin... ja hetihän ne huomas et oon jotenkin tosi varautunut. Kyllä mä siitä sitten onnistuin rentoutumaan vähän ja oli kiva jutella toisen tyttöparin kanssa heidän näkemyksistään ja kokemuksistaan.

Lisäksi Maria nautti olostaan ihan suunnattomasti ja ilta päättyikin ihanaan seksiin ja alasti sohvalla loikouluun, toisen ihmisen lämmöstä nauttimiseen ja hyvään ruokaan. Tämä seksikin on kyllä mielestäni ihan mainistemisen arvoinen asia koska sitä ei viime aikoina ole erikoisemmin ollut ja ihanaa oli että aloite tuli Marialta. Kyllä tästä vielä hyvä tulee kun jaksetaan toimia tiiminä ja luottaa toisiimme. Välillä on ollut vähän toivoton ja avuton olo. Rakastan sitä naista kuitenkin! Jos nää synkät ajat alkais pikkuhiljaa olla takana päin.. toistaiseksi.. toivottavasti!