Tänä aamuna lopetin yövuorot. Nukuin vain jokusen tunnin ja heräsin vaikka siis unta olisi riittänyt vielä reilusti enemmän Piti yrittää kääntää tää rytmi takaisin normaaliin, vaikka kolmivuorotyössä ei sellaista normaalia rytmiä taida ollakaan. Sovittiin eilen Marian kanssa että tänään nähtäisi koska huomenna lähden reissuun. Tälle päivälle oli jäänyt myös pyykin pesua ja pakkailua joten kutsuin Marian mun luokse. No eipä hän sitten tullut kun kuulemma ahdisti lähteä kotoa... Olen kyllä vihainen hänelle, jossain se munkin ymmärryksen raja kulkee ja se oli tässä. Tuntuu että aina neitiä ahdistaa kun pitäis mua nähdä.. toki tällä hetkellä kaikki tuntuu muutenkin pahalta ja ärsyttää. Mua harmittaa ihan älyttömästi että nyt menee yli viikko ainakin että nähdään seuraavan kerran. En vastannut Marian viestiin mitään koska en olisi kuitenkaan saanut painokelpoista viestiä kiukultani aikaiseksi.

Marian sairautta on kyllä oikeasti ihan mahdottoman hankala ymmärtää. Joka kerta kun vietetään aikaa yhdessä hän on ihan normaali ja tekee kanssani asioita eikä hänellä ole aikaakaan kieriskellä niissä ahdistavissa asioissa. Yksin kotona ollessa hänele tulee ilmeisesti jotain paniikkikohtauksia ja just ei pysty lähtemään kotoa. Mulla ei kyllä mene ymmärrykseen että miksi hänen sitten pitää sinne kotiin hautautua jos siellä se ahdistus yksin ollessa alkaa. Joku viisaampi voisi valaista mua. Äh ihan sama huomenna lähden reissuun olenpa ainakin yrittänyt järjestää meille yhteistä aikaa ennen sitä. Toivottavasti tämä ei nyt sitten pilaa mun lomafiilistä. 

Toinen asia mikä tänään on harmittanut oli mun sisko. Siitä tuli äiti viime syksynä ja ollut melkoista tämä alku vauvan kanssa. Varsinkin kun siskoni poikaystävä on ilmeisesti aika janoista sorttia eli erimielisyyksiä heillä on ollut miehen juomisista. Olen vähän(=paljon) huolissani seurannut tilanteen kehittymistä. Ja olen ihan hirvittävän vihainen siskoni miehelle. Mikä ihmeen idiootti oikein tekee lapsen mutta ei ymmärrä että sitä pitää sen tekohomman jälkeen myöskin hoitaa. Tietysti en ole voinut tunteitani avoimesti ilmaista siskoni kuitenkin välittää poiskaystävästään kovasti mutta oli nyt siis tässä tehnyt kuitenkin lopultakin ratkaisun. Siskoni kertoi tänään että nyt hän lopultakin meinaa olla vahva ja erota. Hän sanoi että ei halua tuollaista isää lapselleen kotiin näyttämään esimerkkiä. Hänen ja vauvan on turvallisempi kahdestaan ja siinä hän on varmasti oikeassa. Mutta silti haluaisin olla hänelle tukena mutta välimatkaa on melkoisesti kotikaupunkiini. Loman jälkeen sitten heti ensimäisen tilaisuuden tullen pakkaan taas laukkuni ja lähden tapaamaan siskoani. Hän sanoi tänään olevansa ihan puhki ja sen kyllä uskon jos voisin edes vähän hänen oloaan helpottaa.

Lisäksi väsyttää ihan älyttömästi, tuntuu että silmät menee kiinni itsestään. Toivottavasti huomenna on parempi päivä! Ja mahtavaa, huomenna tapaan Ingerin!