Olen siis suostunut menemään työkaverini kanssa treffeille. En ole tälläistä tehnyt koskaan ja muutenkin tilanne on omituinen. Meillä on erittäin iso työyhteisö kaikenkaikkiaan mun työkavereina on n. 100 hoitajaa ja tää tyyppi on aloittanut meillä muutamia kuukausia sitten. Satuttiin joku aika sitten samoihin yövuoroihin ja silloin tuli kyllä juteltua paljon ja huomattiin varmaan molemmat, että juttua meillä riitti ja huumorintajumme olivat melko samalaiset. Tämä oli siis ennen vappua ja lyötiin sitten vetoa asiasta x. Mä voitin sen vedon ja sen jälkeen huomasin et mut vähän niinkun huijattiin treffeille koska vetoa lyötiin siis siideristä. Sen jälkeen ollaan pidetty melko paljon yhteyttä lähinnä viestittelyä fb:ssä. Tää mun työkaveri vaikuttaa oikeesti kiinnostuneelta mun asioista ja kyselee usein et mitä mulle kuuluu. Kuitenkin näemme loppupeleissä tosi vähän työpaikalla. Mutta silti oon vähän pihalla et onko se oikeesti kiinnostunut musta vai onko se vaan oikeesti nii älyttömän mukava ja supersosiaalinen tyyppi että se ehtii olla yhtä mukava kaikille ja muistaa kaikkien ihmisten asiat niin hyvin. 

No oli miten oli niin tapaamistamme ei kutsuta treffeiksi me vaan nähdään. Itse oon kyl tässä hiukan lämmenny sille mun työkaverille ja siksi odotan kyl vähän jännityksellä näkemistämme vaikka yleensä en jännitä treffejä enkä muutenkaan ole mikään jännittäjätyyppi ollenkaan. Nyt kuitenkin tulee hyvä olo kun mietin tulevaa. Mietin sen mun duunikaverin ruskeita silmiä joilla se katsoo suoraan mun silmiin kun puhun sille. Niihin silmiin on hankala katsoo takasin koska tuntuu et must tulee ihan sulaa vahaa kun katson niitä. Oon kuitenkin päättäny et käydään nyt ulkona kun kerran mut niin ovelasti huijattiin lupautumaan sinne. Toivottavasti ei tule mitään kamalia seurauksia!

Aikaisemmin mulla on ollu vakaa päätös että työkavereihin ei sekaannuta, mutta sen silmät, niille ei osaa sanoa ei. Olen tässä vähän miettinyt vaihtoehtoja miten tässä saattaa tulla käymään. Mutta ajatus lähtikin sitten taas lentämään ihan omiin sfääreihinsä joten päätin olla vaivaamatta päätäni silläkään sen enempää. Yks mun kaveri kertoi aikaisemmin pitäneensä jotain peliä duunikaverinsa kanssa ja kertoi, että tilanne töis meni tosi kiusalliseks sen jälkeen kun heillä meni siviilissä sukset ristiin. Tosin tämä sama frendi sanoi että mun tilanne on erilainen koska mein työporukka on niin iso. Hmmm... niin. Lisäksi hän sanoi että oon ihan varmasti tosi kiinnostunut koska mietin tätä asiaa näin paljon, oon ihan kuin teini taas, enkä kestä sitä! Ei tässä näin pitänyt käydä! Menen tapaamaan duunikaveriani ilman mitään sen suurempia odotuksia tai ajatuksia ja katsotaan sitten mitä tapahtuu. Eiks nii :)

Nyt lähden viikonlopun viettoon Tampereelle! Huomenna takaisin ja treffeille. Ihanaa että aurinko alkoi paistaa, iloinen mieli ja levottomat jalat, tästä viikonlopusta tulee ihana!