Aika on mennyt todella nopeasti taas.

Itsenäisyyspäivänä oltiin frendien kanssa ulkona. Siinä sitten päätin että tarvitsen unikaveria ja mahdollisesti pikkusen myös panokaveriakin. Haaviin jäi eräs henkilö ketä ihan perinteiseen tapaan jatkoille yritin saada ja lähtikin se ja jäikin hän. Meidän jatkot on nyt kestänyt puolitoista kuukautta. 

Jotenkin kun joku kolahtaa heti niin kyllä sen vaan huomaa, myös tälläinen luupää kuten mä. Seuraavana aamuna kun heräsin niin tietysti piti saada vähän seksiä koska luulin että tämä menee taas sen perinteisen kaavan mukaan että seuraavasta kerrasta ei ole tietoakaan. Kuitenkin Tyyppi otti mun puhelimen laittoi siihen numeronsa ja pyysi soittamaan jos kiinnostaa. Joku siinä sitten oli. Illalla pyörittelin ajatusta soittamisesta. Mietin ja pohdin ja laitoin sitten sen viestin.

Ei tässä ole mitään epäselvää. Tyypin kainalossa on hyvä olla ja se osoittaa välittämistään mulle niin vilpittömästi että välillä ihan pelottaa. En oo koskaan saanut seurustelukumppaneita tälläistä kohtelua. Oon tottunut ilmeisesti saamaan huonoa kohtelua. Vierastan vähän tuota Tyypin vilpittömyyttä. Se kaveri ei osaa feikata yhtään. Kun sitä jännittää sen näkee, kun se on onnellinen senkin näkee ilman että se yrittää sitä tuoda esille. 

Se kun se yöllä tulee niin lähelle kun vaan pääsee, kun se ei malta keittiössä antaa mun olla kun kohta joku jo suukottelee mun niskaa. Kun se tahtoo hemmotella mut piloille. Ihanat ruuat ennen yövuoroa, aamukahvit sänkyyn, illalla selkähierontaa ennen nukahtamista, kuukauden tapailun jälkeen hemmottelulahja, kantaa kauppakassit mun puolesta.. listaa voisi jatkaa loputtomasti. Oikeesti onko näitä tälläisiä miehiä olemassa? Kaverit sanoo että ansaitsen tälläisen kohtelun. Itse taas koen olevani riittämätön kun en osaa olla noin romanttinen ja huomaavainen kuin Tyyppi on. Voiko se olla myös niin että omassa työssäni joudun huomioimaan niin paljon muita, olemaan empaattinen ja huolehtiva ettei enää kotiin asti rahkeet riitä.. Jos se onkin niin. Tavallaan osaan nauttia tästä tunteesta ja siitä toisesta ihmisestä mutta pelkään että Tyyppi kyllästyy kun mä oon vaan tämmönen. 

Turhahan sitä on murehtia, tykkää jos tykkää kun en kuitenkaan meinaa muuttua. Pelko pois ja kohti seuraavaa päivää! :)