Eli tässä tuli tehtyä kymmenen päivän reissu lätäkön toiselle puolen.

Ensin lensin Amsterdamin kautta Mexico cityyn, jossa tapasin ystäväni ja hänen ystävänsä Tanjan ja hänen miehensä Eduardon. Vietettiin yksi päivä pääkaupungissa. Se aikahan ei riittänyt oikeasti yhtään mihinkään, mutta näin nyt kuitenkin auton ikkunasta muutaman maamerkin. Kaupungin koosta kertonee jotain se, että siellä pitää majaa jotain 21 miljoonaa ihmistä, kun Suomessa Uudellamaalla (käsittää Helsingin, Vantaan, Espoon ym. lähialueet) asuu 1,6 miljoonaa ihmistä.

Mexico city on rakennettu yli kahden kilometrin korkeuteen. Paikalla sijaitsi joskus muinoin alkuasukkaiden oliko ne nyt atsteekkien kaupunki mikä sitten hajoitettiin ja päälle rakennettiin Mexico city eli Ciudad de Mexico, Meksikon kaupunki. Nykyäänkin alkuperäiskansat ovat Meksikossa huonommassa asemassa ja sen sai valitettavasti todeta matkan edetessä. 

Menimme syömään tacoja iltapalaksi. Ongelmahan ilmeisesti oli se että olen kasvissyöjä ja meksikolaiset syövät lihaa, syövät sitä oikein toden teolla. Meksikonvahvistuksemme kertoi että olin ensimäinen kasvissyöjä jonka hän elämänsä aikana on tavannut ja että hän ei ole koskaan edes tullut ajatelleeksi moista vaihtoehtoista tapaa elää. Jouduin selvittämään periaatteitani ja perusteluitani usempaan kertaan, vaikka en niistä niin kovasti välitä jauhaakaan. 

Mutta siis palataan niihin tacoihin. Tilattiin mielestämme kasvistäytteisiä tacoja joihin oli onnistuttu kuitenkin jotain lihaa sujauttamaan. Jouduimme sitten hiukan antamaan tarjoilijalle palautetta ja siitäkös se ongelma sitten syntyi. He eivät oikein tienneen mitä minulle tarjoisivat. Lopulta eteeni kiikutettiin kupillinen jotain mustaa mössöä. Nirso en ole! Sen pöperön nimeä en kuollaksenikaan muista mutta siinä oli erilaisia kasviksia jotka oli vedetty homeeseen vähän samaan tyyliin kuin homejuusto. Eduardo kertoi että se on paikallisten suurta herkkua ja ollut ilmeisesti oikein keisarien herkkua joskus muinoin ja edelleenkin arvokasta ainetta ja vain juhlapäivinä tarjottavaa. Noh muuta ei ollut tarjolla enkä pidä siitä että ruokavaliostani tehdään numeroa tai että siitä tulisi jollekin stressiä, joten tacoja homeella siis. Ensimäinen taco meni ihan jees mutta sitten ei enempää. Loppu päivän mun kädet haisivat sille homeelle ja suussakin maistui home ja närästi. Luulin jo että nyt heti alkajaisiksi saisin jonkin ruokamyrkytyksen ja vatsataudin mutta ei, siitä selvittiin, mutta uutta tuttavuutta keisarien herkun kanssa en tahdo enää koskaan tehdä.

Vetäydyimme sitten nukkumaan melko pian. Kuitenkin itselläni takana about 18 tunnin matkustus ja kiva jet lang. Seuraavana päivänä matka sitten jatkuisi ja siitä kirjoittelen pian lisää, tämä oli todellakin vasta alkua ihan mahtavan huikealle road tripille.

Kuvassa muuten on Palacio de Bellas Artes joku museo ja galleriahan se oli, mutta ennen kaikkea tärkeä maamerkki ja kohtaamispaikka.