Kotiuduttiin reissusta viikko sitten ja nyt onkin sitten hyvä hetki vähän muistella mennyttä matkaa. 

Eli lennettiin Georgian pääkaupunkiin Tbilisiin Istanbulin kautta. Kentälle saavuttuamme kävimme tarkkasilmäisen passintarkastajan kautta. Melkeimpä se passista sivujen määrätkin tarkasti ja kuvaa katsoi parikin kertaa. Lopulta sain leiman passiin ja iloisena yllätyksenä pullollisen paikallista punaviiniä. Passintarkastuksen jälkeen kävimme vaihtamassa paikallista rahaa Laria lentokentän rahanvaihtopisteessä. Lareja ei voi vaihtaa missään muualla kuin ainoastaan Georgiassa joten asian selvittelyyn on turha tuhlata aikaa rahanvaihto onnistuu ihan ongelmitta heti lentokentällä. Hyvänä suuntaa antavana sääntönä pidimme kaupoilla hintoja pohtiessamme että 5 laria on noin suunnilleen 2 euroa.

Taksi saatiin helposti lentokentältä. Luulen että taksikuskit olivat keskenään sopineet että hinta keskustaan on 40 laria, sillä myöhemmin taksilla ajellessamme hinnat olivat huimasti edullisempia. Lisäksi taksin hinta pitää ehdottomasti sopia etukäteen sillä monissa takseissa ei ole taksimittaria ja niissäkin joissa oli taksikuski ei sitä suostunut laittamaan päälle vaan halusi että matkan hinta sovitaan etukäteen. 

Matka lentokentältä keskustaan kesti alle puoli tuntia. Aluksi matkan varrella oli harmaita Neuvostoliiton aikaan rakennettuja betonilaatikoita, mutta pian maisema muuttui kun saavuimme lähemmäs vanhaa kaupunkia. Vanha kaupunki oli kertakaikkisen hurmaava, rakastuin heti! Ultra moderneja rakennelmia ja hirvittävän vanhoja tönöjä varsinaisia röttelöitä jotka näyttivät murenevan minä hetkenä hyvänsä. Hyvin huolehdittua vanhaa rakennelmaa oli myös paljon. Meidän hotelli oli ihan keskellä vanhaa kaupunkia ja hotellikin oli ihana! 

Hotellissa meidän huoneessa meillä oli oma parveke missä kasvoi ihanat viinirypäleköynnökset ja antoivat näkösuojaa myös. Parvekkeelta näkyivät kaksi tärkeää Tbilisin maamerkkiä. Parvekkeen suunta oli vuorille ja toisessa suunnassa näkyi Tbilisin tv-torni ja toisessa suunnassa äiti Georgia patsas. Nämä molemmat saivat uuden ulkomuodon pimeän tultua kun ne valaistiin upeilla valoilla.Yhtenä iltava fiilistelimme mahtavaa ukkosmyrskyä parvekkeemme suojista kun se nousu tv-tornin takaa kaupungin päälle. 

Tutustuminen Tbilisiin aloitettiin Rike puistosta. Puisto sijaitsee presidentin linnan alapuolella. Puistoon pääsee kävelemään super modernia Rauhan siltaa pitkin. Puistossa paikalliset ja turistit viettävät aikaa pimeän tultua kun lämpötila laskee edes muutaman asteen verran. Puistossa piti olla myös tanssiva suihkulähde, mutta sinä aikana mitä olimme Tbisissä suihkulähde ei ollut päällä ollenkaan. Lähteeseen piti olla heijastettuna 5D:nä tanssiva pari ja olin kuullut että se olisi melko vaikuttava näky, mutta se jäi nyt syystä tai toisesta näkemättä ja tämä vähän harmittaa. 

Rike puistosta pääsee sitten kaapelihissillä ylös Narikala linnoistukseen joka on ilmeisesti perustettu jo 300-luvulla. Tietysti kaapelihissiä piti päästä kokeilemaan. Liput ylös linnaan olivat puoli-ilmaiset mutta lippuja varten piti ostaa julkisenliikenteen kortti ja periaatteessa kortille olisi voinut ladata matkoja enemmänkin ja korttia olisi voinut käyttää metrossa ja busseissa myös. Matka ylös kesti n. 5 minuuttia ja ylhäällä oli ihanat maisemat yli Tbilisin. 

Georgialaisesta ruuasta täytyy sanoa sen verran että se on hyvää! Hatsapuri on yksi tyypillisimmistä paikallisista sapuskoista. Se on taikinasta leivottu "kuppi" ja perinteisessä versiossa on juustoa ja kananmunaa voi nokareen kera. Hatsapurista saa myös pitsamaisemman version jonka täytteenä on sitten vain juustoa. Simppeli ruoka mutta voi miten maistuu hyvältä! Toinen paikallinen ruoka mitä tuli maisteltua oli khinkalit. Pastataikinaan leivottuja nyyttejä. Täytteen sai valita itse. Yleisimmät vaihtoehdot olivat juusto, sienet tai liha jossain näin myös perunatäytteisiä. Ravintoloiden menuissa nämä ilmoitettiin kappalehinnoin mutta yleisesti näitä piti tilata useampi kerralla kuitenkin. Kasvikset maistuivat taivaallisen hyville, olisin elänyt koko viikon pelkillä herkullisilla tomaateilla joten siis voin suositella myös ihan salaatteja popsimaan Georgian matkalla. 

Georgiassa ollaan tooosi ylpeitä niiden viineistä, kai sekin jo jotain kertoo kun tullissa viiniä jaellaan ja toivotellaan tervetulleiksi. Mutta kyllä se viini on myös hyvää! Täyteläistä ja kuivakin viini on aavistuksen makeaa. Sitä viiniä sitten tulikin maisteltua ruuan kanssa sitten melkein joka ilta. Kotiinkin roudattiin pari pulloa, tuliaisiks tietenkin :)

Vietettiin siis neljä päivää Tbilisissä. Näiden päivien aikana ehti hyvin tutustua kaupunkiin. Lämpötila oli joka päivä lähemmäksi 40 astetta mikä vähän vaikutti meidän jaksamiseen. Käytiin taidemarkkinoilla ja kirpputorilla mistä olisin ostanut kaiken! Muuten shoppailemaan ei Tbilisiin kannata lähteä. Käytiin kansallismuseossa mikä oli vähän pettymys Helsingin kansallismuseon jälkeen, mutta ihan tutustumisen arvoinen paikka kuitenkin. Pyörittiin ja palloiltiin välillä istuttiin ja nautittiin vaan Tbilisin tunnelmasta. 

Sitten matkamme jatkui junalla läpi Georgian. Kävimme ostamassa junaliput jo kolme päivää ennen varsinaista junamatkaa ja tuolloin jäljellä oli enää 1. luokan junalippuja muut luokat oli myyty jo loppuun. Tämä nyt ei meitä sinänsä haitannut yhtään. Junaliput olivat 40 laria ja junamatkahan kesti kuutisen tuntia mikä näin Suomen hintoihin tottuneelle oli noin puoli-ilmainen. Junamatkaa voin suositella. Siinä näkee miten maaseudulla todella ei ole juuri asutusta, varsinaisia kaupunkeja junareitin varrelle ei tullut. Maisema vaihtui kuivasta keskimaasta rehevään ja vihreään rannikon kasvillisuuteen. Radan varrella ukot istuivat puun alla pelaamassa ehkä backammonia ja vilkuttelivat ohiajavalle junalle. Junassa ilmastointi oli kovalla ja siellä tulikin vallan kylmä, ainoan kerran sillä viikolla. 

Saavuimme Batumiin. Hyvää siellä oli kilometrejä pitkä ranta. Huonoa oli hirvittävä määrä turisteja, pääsääntöisesti venäläisiä ja turkkilaisia. Eipä siinä kyllä siellä pari päivää vietteli ihan ongelmitta. Kaupungin teennäisyys vain hämäsi mua paljon. Ymmärrän että matkailu on Batumissa rahanlähde ja pitkälti turistien ehdoilla mennään. Rentoon lomailuun Batumi sopiikin hyvin. Siellä on rantaa ja runsaasti ravintoloita sekä miljoona matkamuistomyymälää ja kojua. Hinnatkin olivat korkeampia kuin Tbilisissä.

Ihanaa oli viimeisenä iltana istua auringonlaskun aikaan rantabaarissa nauttimassa kylmää drinkkiä ja koota yhteen lomalla koetut asiat. Loma oli onnistunut ja Georgia kyllä todellakin tutustumisen arvoinen paikka!