Meillä oli Tyypin kanssa tässä taannoin kamala riita. Mulla on ollut vakiosti vauvakuumeita aina tasaisin väliajoin jo useita vuosia. Ja nyt jälleen oli yksi todella vaikea kausi. Asiaa ei helpota se että joka puolelta tulee vauvauutisia. Juuri muutama kuukausi sitten ystäväni sai ihanan pienen pojan ja muutaman kuukauden kuluttua toisella ystävälläni on laskettu aika tiedossa. Töissäkin tulee työkavereilta vauvauutisia jatkuvasti.. viime vuonnakin laskujeni mukaan 5 työkaveriani on jäänyt äitiyslomalle.

MINÄKIN HALUAN!

Olen tiennyt aina että tahdon lapsen tai lapsia. Koska tiedän sen en näe mitään järkevää syytä odottaa enää vuosikausia. Tyypinkin kanssa on hyvä olla ja se olisi loistava isäehdokas. 

Meille kehittyi siis mahtava riita mun vauvakuumeen vuoksi. Tyyppi kun on joskus sanonut mulle, että hän haluais vielä odottaa viisi vuotta... VIISI VUOTTA!? hell no! Minä en meinaa odottaa viittä vuotta ja sen kerroin myös Tyypille. No tämä on vanha juttu eikä me nyt sen vuoksi riidelty vaan sen vuoksi, että mulla pääsi taas hormonit valloilleen ja varsin kuulin sisäisen kelloni tikittävä.. ja kovaa. Kun sitten otin taas puheeksi sen, että mä olisin valmis enkä ymmärrä mitä tässä odotellaan, Tyyppi hermostui. Hänen kantansa asiaan on se, että kun heillä on töissä jatkuvasti yt:t ja hän muutenkin haluaisin muita töitä ja kun niitä ei ole ja hän haluaa kantaa taloudellisen vastuunsa ja on kauheasti painetta ja tämä tuli nyt niin äkkiä ja ja... Ymmärrän kyllä että Tyypillä on ollut omassa lapsuudessa huono miehenmalli ja että hän haluaa hoitaa asiat omalla kohdallaan toisin. Ymmärrän myös sen että Tyypin tuttavapiirissä ei juuri kukaan ole saanut lapsia vaikka sen kaverit onkin pääsääntöisesti mua jotain 5 vuotta vanhempia. Mutta sitä en sulata että keksitään tuollaisia tekosyitä. 

Olen sitä mieltä että raha ei ole se asia mitä lapsi haluaa vaan rakkaus ja läsnä olevat vanhemmat. Tietenkin perusasiat pitää olla kunnossa ja me molemmat olemme kuitenkin työssäkäyviä vakituisissa työsuhteissa olevia ihmisiä Lasta ei kiinnosta se mitä työtä vanhemmat tekevät tai millainen koulutus tai ura vanhemmilla on. Lisäksi vaikka Tyyppi löytäisikin uutta työtä niin kuka sellaista väittä että se turvaisi taloudellisen tilanteen lopuksi elämää.. uusi työ saattaa olla vuodenkin sopimus tai jopa kehnompi ainakin verrattuna nykyiseen vakituiseen työhön. 

Mun ei ole pakko saada sitä vauvaa nyt, vaikka kunnon vauvakuumeen aikaan se siltä tuntuukin. Mutta kuten jo mainitsin niin mä en myöskään ole valmis odottamaan enää vuosikausia. Tämä on mun mielestä meidän parisuhteessa se ratkaiseva ja oikeastaan ainoa mutta sitäkin pahempi ongelma. Tyyppi on mulle sanonut että sekin tahtoo lapsen/lapsia mutta se että ollaan tästä asiasta näin eri linjoilla hiertää mua.. ja paljon. Mutta en enää jaksa ottaa asiaa puheeksi kun Tyyppi ottaa sen niin huonosti.. vetää keskustelun sille linjalle, että hänen elämä on ollut niin perseestä ja että ei hälle oo oikeastaan koskaan tapahtunut mitään hyvää.. hänen perhekuviot on perseestä yms. yms. Kuitenkin sanoin sille, että sun kannattas nyt miettiä sitä tulevaisuutta ja sitä mitkä asiat tekee sut onnelliseksi ja että mäkin olisin kiinnostunut kuulemaan niistä sitten! 

Antaa nyt pölyn laskeutua aikansa.. seuraavaa kuumepiikkiä odotellessa. Mä tunnen kuitenkin kamalaa syyllisyyttä siitä että mietin mielessäni sitä vaihtoehtoa että ei päästä samoille linjoille tästä asiasta.. mietin että kuitenkin mulla on aina vaihtoehto mennä hedelmöityshoitoihin jos tämä ei toimikaan. Tahtoisin että meidän suhde toimisi.. ja se toimiikin lukuunottamatta tätä erimielisyyttä. Mutta tämä erimielisyys on sen verran ratkaiseva, että en ole valmis loputtomasti joustamaan sen kanssa enkä varsinkaan ole valmis siitä luopumaan en mistään hinnasta. Kyllä tämä elämä on.. hemmetin hankalaa aina välillä!