Tyyppi sitten ilmoitti tässä päivänä eräänä, että haluaa naimisiin kun häneltä tulevaisuuden haaveita tiedustelin pienessä nousujohteisessa viinilasin äärellä. Tulihan se tieto melkoisen suoraan ja koska olen suoran toiminnan nainen niin häitähän sitten alettiin suunnitella samoin tein. Päätettiin, että kihloihin on kai sitten turha mennä kun häätkin juhlitaan jo ensi vuonna ja kai sinne sitten kaikki rahat on syytä säästä... ei nimittäin mitenkään halpaa tuollaiset häät! Mutta jos sitä kerran elämässä, niin kai niihin sitten voi panostaa, onpa sitten jotain mitä muistella.

Olemme miettineet hääpaikaksi erästä juhlatilaa Espoossa. Se olisi meidän budjettiin todennäköisesti ihan sopiva. Mennääin katsomaan sitä ensi viikolla jolloin hääpäiväkin vahvistuu sitten... jännittävää!

Lisäksi on paljon kaikkea mietittävää. Ruoka, juomat, koristelut, sormus, häämekko, kampaus, meikki, kutsukortit, vieraslista, valokuvaus, hääpäivän ohjelma yms. Erityisesti haluamme panostaa siihen, että ruokaa ja juomista olisi riittävästi. Tästäkin olemme saaneet pienen erimielisyyden aikaan sillä minä olen vege ja mieluusti tarjoisin sitten omissa häissäni kasvisruokaa.. Tyyppi puolestaan on sitä mieltä että pitäisi tarjota sitä mitä vieraat tahtovat. Noh olemme pääsemässä tässä asiassa ehkä kompromissiin, sillä Tyyppi voisi kuvitella, että voisimme tarjota seitania, koska se on niin lihan kaltaista. Kunhan hääpäivä selviää niin täytyy olla yhteydessä eri pitopalveluihin ja kysellä vähän.

Lisäksi valokuvaus on alkanut nousta omassa listassani melko tärkeäksi, sillä se on sitten se asia josta jää ne muistot. Mitään dokumentaarista kuvausta tuskin tarviaan, kuvittelisin että potretit meistä ja vieraista riittävät.. mutta kyllä siihenkin saa menemään ainakin 300 euroa ihan helposti, jestas!

Alla on ideoita... ja niitähän riittää ja tulee lisää jatkuvasti! Minusta on kehkeytynyt varsinainen häähöperö :D

En olisi vielä viime vuonna uskonut, että elämä mua näin heittelee! Olin vannoutunut siihen, että naimisiin ei tarvitse mennä ja että kaikki tuollainen touhu on turhaa. Sekin tässä yllättää miten helposti ja nopeasti innostuin kuitenkin tästä ajatuksesta vaikka kallista lystiä se onkin ja vaatii ihan järjettömästi aikaa ja suunnittelua. Kai se on kuitenkin se usko siihen, että toisen kanssa ollaan sitten loppuun saakka ja että vanhoina voidaan sitten muistella omia häitä lämmöllä. Sekin toisaalta yllättää mut, että usko yhteiseen loppuelämään on niin vahva, sillä mulla on ollut aina epäonnea rakkaudessa. Mutta koska se tuntuu niin hyvältä, niin ei se voi olla väärin!