Viime yönä Maria sai kohtauksen taas... ja vaihteeksi vietti yön sairaalassa. Nyt se sitten oli pässyt sieltä kotiin kun soittelin sairaalaan, mutta ei se sitten viitsinyt itse mulle mitään ilmottaa. Sillä on puhelin pois päältä ja mimmi jossain omilla teillään.. luultavasti kotona mutta silti eihän sillä ole mitään väliä että mä oon huolissani siitä, miks mulle pitäs mistään mitään ilmottaa. Oon niin väsyny ymmärrän että sitä hävettää, mutta se ei nyt tässä tilanteessa sen nahkaa pelasta. Varsinkaan multa ei sääliä irtoa nyt koska viime viikolla se oli myös niin häpeissään sen tapahtuneen jälkeen ja puhui että ei enää meinaa juoda ainakaan paljon korkeintaan muutaman... noh mitähän varten mulle sitten soitellaan kolmen aikaan yöllä baarista että Maria lähtee nyt sairaalaan ja tiedänkö mitä sitä vaivaa. Lisäksi tällä viikolla vein Marian terapiaan ja sen jälkeen se sieltä tuli mieli maassa että ei hän tajunnu että on noin huonossa kunnossa. Mä en osaa autaa sitä sen mä ymmärrän.. enkä oo sellasesta valmis vastuuta ottamaankaan oon yrittäny olla sille tukena.. mutta just siinä kohtaa mulla tulee se fiilit et lyön päätäni seinään. Mä en oo siltä muuta vaatinu kun että se motivoituis omaan hoitamiseensa ja ottas sen nyt tosissaan. Siihen en voi Mariaa pakottaa sen täytyy tajuta itte että elämä ei vaan voi jatkua näin, tai voihan se mutta mitä helvetin elämää tämä oikein on? Ja onhan se niin että puhua voi mitä vaan mutta ei sillä ole mitään merkitystä mitä jauhaa vaan merkitystä on vain sillä mitä tekee.

Taas on paha mieli ja väsyttää koska enhän mä enää pystyny oikein nukkumaan sen jälkeen kun mulle soitettiin yöllä. Ja ne pienet pätkät kun sain unta näin todella levottomia unia. Näin unta että mulla oli vauva, tosi pieni vauva ja se tuli mulle ihan yllätyksenä.. unessa nautin vauvan hoidosta kovasti ja olin siitä jotenkin ylpeä... muistan että mietin miten pääsen äitiyslomalle näin lyhyellä varoitusajalla. Olin unessa ihan paniikissa siitä vauvasta ja ihmettelin miten olin sen saanut ihan huomaamattani, mutta silti hyväksyin sen että vauva nyt oli mun ja siitä oli huolehdittava... Mitä sitä alitajuisesti taas oikein pohtiikaan. Toisaalta mä näen usein ja paljon unia mutta yleensä en muista niitä enää aamulla.

En yleensä usko, että uniin liittyy mitään enteitä tai että niillä on muutenkaan mitään sen erikoisempaa merkitystä, mutta vilkaisin silti mitä netistä löytyy vauvaunien merkityksestä. Löysin yhdeltä sivulta ajatuksen että vauvaunet merkitsevät uutta alkua, viattomuuttaa, haurautta ja avuttomuutta. Selvä. Lisäksi vauvaunet merkitsevät unen näkijälle jotain arvokasta asiaa jota hän on "kasvattanut sydämensä alla" ja joka on rakas ja tärkeä kuten oma lapsi. No jaa eipä tämä mun uni tästä sen kummemin auennut mulle vieläkään. Ehkä sillä tosiaankaan ei ollut mitään erikoisempaa merkitystä.

Miten kauan ihmisen pitää jaksaa olla vahva? 

No ei muuta kun kohti uutta viikkoa onneks voin mennä taas töihin ja saada ihan jotain muuta ajattelemista!