Helsingissä toimii vielä toistaiseksi psykiatrinen päivystys. Ja kyllä Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunta on suuressa viisaudessaan päättänyt nyt lopettaa Auroran sairaalan psykiatrian päivystyksen. Itsessäni tämä herättää kyllä suurta vihaa. Itse sairaanhoitajana laitoin oman ammatillisen osaamiseni puntariin. En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut psykiatriasta. Tietenkin mulla on perus tieto taito psykiatrisista sairauksista, mutta silti en täysin ymmärrä psykiatristen potilaiden tarpeita en osaa antaa oikeanlaista tukea ja apua heille.. tai ainakin koen niin. Lisäksi myös mun työpaikalla on ihan riittävästi työmaata potilaiden somaattisten ongelmien kanssa. Ja siitäkin syystä potilaiden psyykkinen jaksaminen nyt vaan jää huonommalle huomiolle, varsinkin meillä päivystyksessä työn hektisen ja kiireisen luonteensa takia. 

Vaikka itse en kaupungin sairaalassa näissä yksiköissä töissä olekaan, jonne psykiatrinen päivystys meinataan jakaa on mulla silti vakaa näkemys asiasta. Nimittäin tämä entinen tyttöystävänihän olisi tarvinnut ehdottomasti psykiatrista osaamista ja oli siellä päivystyksessä useampaankin otteeseen, mutta silti aina se vaan laitettiin kotiin ja siks tilanne jumitti paikallaan eikä mitään paranemista sen tilanteessa ainakaan tapahtunu. Tavallaan oon jo niin hyvin päässy yli koko muijasta että voin jo sanoa että helpottavaa. Mutta silti kantapään kautta koettua että psykiatrinen hoito ei nyt vaan kaupunginsairaaloissa toimi ihan niinkuin pitäisi. Toivon että jos ihan oikeasti psykiatrinen päivystys siirtyy niin näissä yksiköissä mietitään hyvin tarkkaan miten muutos toteutetaan niin että se ei syrji potilaita jotka tarvitsevat apua myös muuten kuin somaattisten ongelmiensa kanssa.

Ihan kamalia kauhuskeaarioita tulee kun mietin, että jos mun pitäis kaikkien somaattisten ongelmien ohella hoidella myös psykiatriset potilaat. Muutenkin meille hoitajille tulee jatkuvasti kaikkia uusia asioita opeteltavaksi ja toimenkuvaa laajennetaan koko ajan . Kaikesta pitäis tietää kaikki ja välillä potilaat odottaa että olisin vähintäänkin lääkäri jolla on vastaus ihan kaikkiin mieltä painaviin kysymyksiin. Miksi edes pitäisi olla koska me hoitajat saamme niin paljon vähemmän rahaa työstämme kuin lääkärit joten kyllä jätän ihan surutta lääkäreille lääkäreiden tehtävät ja samalla tulee sitten kerralla asiat oikein eikä mun tarvii alkaa arpomaan, että mitä sen lääkärin mielessä oikein on. 

Olen henkeen ja vereen vastaan tätä älytöntä ideaa että psykiatrian päivystys lopetettaisi ja psykiatriset potilaat laitettaisi kaupunginsairaalan päivystyksiin hoidettavaksi. Muutenkin psykiatrinen hoito on viime vuosina ollut ihan liian suuren säästöliekin alla. Tämä tulee vielä kostautumaan pahasti. Ja omasta mielestäni se on jo osittain nähtävilläkin. Avohoidossa meillä nykyään on potilaita joiden ei siellä välttämättä kuuluisi olla. Paljon sairaaloihin tulee suisidi potilaita jotka lähtevät yritystensä jälkeen kotiin ja saattavat tulla pian uuden yrityksensä takia takaisin hoitoon. Älytöntä.

En kestä että kokoajan ihmisten terveydenhoidosta säästetään. Ja samaan aikaan yliopistosairaaloita myöten hoidetaan aktiivisesti potilaita joilla on jo ennestään vakava sairaus ja elinajanodote on hyvinkin lyhyt joiden elämänlaatuhan ei parane hoidoista huolimatta jotka ovat vanhoja ihmisiä tai ihmisiä jotka itse edesauttavat omaan sairaalahoitoonsa joutumista esimerkiksi lääkkeiden yliannostuksen tai alkoholin käytön takia. Lisäksi iäkkäät ihmiset joita ei oma kuntoutuminen kiinnosta. Miksi heitä pitäisi hoitaa kalliisti sairaaloissa jos heitä ei kiinnosta oman toimintakyvyn ylläpitäminen. Sehän on varsinainen oravanpyörä. Iäkäs vanhus haluaa passivoitua vuodepotilaaksi, vuodepotilaana kaikki mahdolliset sairauden saadaan herkemmin, ollaan alttiimpia infektioille, tuki- ja liikuntaelinten sairauksille, erilaisille kiputiloille ja niiden kroonistumisille. Eli vuodepotilaat vaativat kalliit hoitopaikat ja lisäksi sairaalassa vietettyjä vuorokausia kertyy muihin verrattuna huomattavasti enemmän. Harmittaa vain että ihmiset jotka oikeasti sitä apua tarvitsisivat joilla voisi olla vielä tulevaisuutta ja halua elää sitä tulevaisuutta, mahdollisesti tässä kohtaa heiltä sitten otetaan ja heidän tarpeistaan säästetään. 

Pakko toki myöntää että osiattain mulla on oma lehmä ojassa sillä kyllähän se nyt olisi ihan kauheaa jos psykiatriset potilaat tulisivat esimerkiksi mun työpaikalle vastaanotolle sillä ei meillä ole tiloja/hoitopaikkoja, taitamusta tai lääkkeitä siihen. Enkä jaksa uskoa etteikö tästä tulisi vielä isonpikin ongelma, vaikka Aurorassa hoitopaikat säilyisivät niin silti nykyään potilaiden siirtäminenkin toiseen sairaalaan kestää keskimäärin kaksi tuntia. Lisäksi tavoitteenahan oli vähentää psykiatristen potilaiden hoitoon tarkoitettuja hoitopaikkoja 30 eli kokonaisen vuodeosaston verran. Kauhunsekaisin tuntein jään seuraamaan.