Heipsan :) Loma on jo loppunut, mutta siksi nyt onkin hyvä hetki muistella sitä lämmöllä. Olimme viettämässä lomaa Ylläksellä. Mun frendi on ollut siellä nyt koko talven erinäisissä ja erilaisissa hommissa ja ikävähän tässä ehti tulla. Joten jälleen kimpsut sekä kampsut kasaan ja Kittilän lentokentän kautta Ylläsjärvelle. Lennot Kittilään saatiin edullisesti kun ostettiin ne jo joulukuussa. Kentältä oli bussikuljetus sitten suoraan hotellin oven eteen, kätevää! Lentokenttäkuljetusta ei tarvinnut etukäteen varailla vaan bussi odotteli lennolta saapuvia. Majoitumme siis Ylläsjärven Saaga hotellissa, joka oli tunturissa eli lyhyt matka laskettelemaan. 

Hotelli oli mainio valinta! Kaikki mitä tarvittiin löytyi. Huoneessa oli sauna ja keittiö, pehmoiset sängyt ja riittävästi tilaa meille leideille. Sillä tämähän reissu tällä kertaa oli tyttöjen reissu :)

Sijainti oli loistava. Mun sängystä näkyi rinteeseen ja palvelut olivat lähellä. Maisema oli ihana ja hotellista pääsi suoraan hiihtoladuille ja laskettelemaan. Myös kylpylä löytyi vaikka siellä ei nyt ehditty käymään. Hotellin aamupala oli yksi parhaimmista hotelliaamiaisista joita olimme syöneet! 

Ensimäisenä päivänä kävimme hiihtämässä sellaisen 10 kilometrin lenkin. Sukset saatiin vuokrattua 3 tunniksi ja se riitti juuri sopivasti, että ehdimme hiihtää lenkin ja taukopaikalla vielä ottaa munkit ja kahvit. Metsässä oli ihanaa ja ilma oli niin raikas että happimyrkytys saattoi olla todennäköinen ainakin sillä perusteen miten kivasti illalla uni yllätti. 

Seuraava päivä vietettiin sitten rinteessä. Me amatöörit paukkasimme parin laskun jälkeen tietenkin gondolihissillä tunturin huipulle. Noh monen moisten kommellusten jälkeen päästiin alas kuitenkin yhtenä kappaleena. Päätettiin siinä amatööreinä sitten pysytellä vain niissä helpommissa rinteissä, mutta että kerran gondolilla vielä ylös ja siiderit tunturin laella kurkusta alas. Oli niin aurinkoinen päivä että olisi vaikka ulkona istunut. Kyllä siinä taas tunsi olevansa elossa, ihanien ystäviens kanssa kaukana tunturin laella.

Illalla Ylläksen yöelämä kutsui sitten :D Iltahan alkoi sillä, että kävimme saunassa ja kumosimme pullollisen kuohuviiniä sen jälkeen. Emme tietysti tajunneet, että kaikki alueen keittiöt sulkevat hyvissä ajoin ja hiukan jälkeen yhdeksän lähdimme nälkäisinä pienessä nousujohteisessa etsimään ruokapaikkaa. Keittiöt olivatkin sitten kätevästi jo kiinni kun ehdimme paikalle. Pelastuksemme oli keilahalli Pöllö! Siellä oli keittiö auki jopa kymmeneen saakka, joten saimme ihanat savulohikeitot sieltä. Matkaa jatkettiin sitten Kaappiin, eli paikalliseen baariin. Siellä meidän pöytään työntyivät miehet Vantaalta. Voi jestas sitä loistavaa ideaa lähteä Äkäslompoloon tunturin toiselle puolen. Ystäväni nimittäin tiesi kertoa että Äkäslompolossa on alueen ainoa yökerho, Pirtukellari! Kyllähän se pienessä nousuhumalassa kuulosti kertakaikkiaan samalta kuin kappale taivasta. 

Taksi siis alle ja Pirtukellariin ja mites muutenkaan kun Vantaan miehet mukana. Yökerho oli pieni ja sympaattinen, kaikki Äkäslompolon nuoret toivot olivat paikalla. Neljän aikaan kun löysimme itsemme taksijonosta saimme ihmetellä missä ne kaikki taksit olivat. Tyypit vetivät jonon ohi todella räikeästi ja ystäväni sanoikin että pienen paikan haittoja on se että kaikki tuntevat toisensa ja ensin kuskataan kaverit kotiin. Kiva! Lopulta kun mekin sitten taksi saatiin niin samaan tilataksiin tulikin sitten koko porukka siitä taksitolpalta. Kierrettiin koko kylä ja jokainen maksoi sitten kyydin siihen saakka kun jäi pois. Matka kesti hemmetin pitkään ja Tuija sammui takapenkille mikä oli tietenkin parempi vaihtoehto kuin oksentainen. Kun se hotellin pihassa sitten heräteltiin ja se rymisteli taksista ulos tajuten hetkeä myöhemmin että käsilaukku jäikin autoon. Näin ei vaan voi käydä! 

Seuraavana aamulla herätessä soiteltiin sitten taksikeskukseen... monesti! Tuija oli pahalla tuulella, sitä ahdisti, itketti, väsytti ja sillä oli megadarra. Onneksi ystäväiseni tiesi kertoa että lapissa ihmiset ovat rehellisiä ja että olisi kyllä todella ihme jos laukkua ei löytyis. Ja löytyihän se. Puolen päivän jälkeen taksikeskukselta soitettiin, että laukku olisi nyt siellä kun vaan hakisi pois. Niin laukku oli siis Äkäslompolossa. Ei siinä sitten auttanut muu kun taistella itsensä liikkeelle ja skibussiin. Bussissa muuten kelpasi vain käteinen eikä alueella ollut automaattia mistä rahaa olisi saanut. Ystävällinen kuski nyt kuitenkin päästi meidät kaikki 8 eurolla. 

Taksikeskukselta haettiin sitten Tuijan laukku ja voi sitä riemua kun laukun kylkijäisenä tuli tutun näköinen karvahattu. Hetihän huomasimme että hattu oli peräisin siltä toiselta Vantaan mieheltä. Sellaisen saaliin siis Tuija toi lapista. Muutenhan hatun olisi vaikka kaverille palauttanut, mutta ei meillä ollut yhteystietoja. Ehdittiin sitten istua pitkään Eväskorissa syömässä pitsaa ja juomassa kolaa sillä bussivälit olivat kamalan pitkiä. Mutta ei se mitään haitannut sillä pitsat olivat valtavan suuria ja älyttömän hyviä ja siitä sai kirjaimellisesti nauttia pitkän kaavan mukaan! Ja sen olivat varmasti muutkin tajunneet sillä ei siellä tyhjiä pöytiä juuri ollut. Bussilla sitten takaisin Saaga hotellille ja saunat ja pakkailut joiden jälkeen taas uni kelpasi. 

Aamulla lentokenttäkuljetus haki meidät taas hotellin ovelta ja ei siinä kauaa mennyt kun olimme takaisin kotona. Mukava reissu! Ehkä pian uudestaan. Koska kyllähän se laskettelu oli mukavaa vaikka näin amatööri olenkin.