Kun sormukset on ostettu niin on hetki ottaa aikalisä ennen sormusten kaivertamista. Haluaisimme sormuksiimme jotain vähän eritysempää kuin ainoastaan ne nimet ja päivämäärät. Olen jo useampana päivänä selaillut vaihtoehtoja. Todella paljon ihmiset tuntuvat käyttävän latinan kielisiä tekstejä, ainakin jos keskustelupalstoihin on uskominen. Itse en voisi kuvitellaankaan ottavani jotain tekstiä, mistä en edes voisi olla ihan varma mitä se tarkoittaa. Mielestäni persoonallisempi vaihtoehto siis loppujen lopuksi kuitenkin on jokin teksti suomeksi. Omaan sormukseeni ei varmasti edes mahdu mitään pitkää rimpsua toisin kuin Tyypin rinkulaan. Sekin on mieltäni mietityttänyt, että tuleeko meille samat kaiverrukset vai erilaiset. Romanttinen vaihtoehto olisi, että valitsisimme kaiverrukset toisillemme ja vaikka pitäisimme ne salassakin hääpäivään saakka. 

Tässä nyt sitten pitkällisen etsinnäin jälkeen muutama suosikkini;

"Luonasi olen perillä"

"Nyt ja aina 9.9.2017"

"Missä ikinä oletkit, olen kanssasi"

"Better together" (Jack Johnsonin biisin nimi)

Yksi englannin kielinen teksti nyt mahtui mukaan sillä kyllä me nyt englantia kuitenkin osataan, että se edellä mainitsemani perustelu siitä, ettei tiedä mitä tekstissä sanotaan ei päde tässä. Onneksi hääpäivään on vielä paljon aikaa ja tässä ehtii miettiä tämänkin asian kunnolla ettei tule tehtyä hätiköityjä ratkaisuja, se kaiverrus kuitenkin tulee olemaan siellä sormuksessa sitten nyt ja aina! Pitänee tässä taas joku päivä istua Tyypin kanssa alas ja vähän jutella tästäkin asiasta :)

Mitenköhän muilla on? Ovatko puolisot valinneet toisilleen kaiverruksen vai onko kaiverrus valittu yhdessä. Onko sama kaiverrus molemmilla.. olen tosin nähnyt sellaisiakin kuten tuossa kuvassa, että sormusten tekstit täydentävät toisiaan. Sekin on kaunis idea, mutta en löytänyt sellaista sitten kuitenkaan mikä olisi riittävän hyvä :D

1. Matkapäivä 

Ostimme city passit, jotka sisälsivät pääsyliput 5 eri paikkaan. Halvemmaksi tuli kuin se, että joka paikkaan olisi ostanut liput erikseen. Rockefeller centerin huipulta avautui huikea näköala, josta on kuva edellesessä postauksessa. Tänne ei ollut jonoa melkein ollenkaan kun kävimme. Miellyttävä kokemus ja maisema oli mahtava! Koska ensimäinen matkapäivä oli myös matkustuspäivä painuimme nukkumaan jo ajoissa.

2. Matkapäivä

Heti aamusta kampesimme sängystä ylös ja suuntasimme Coney islandille. Meidän onni oli, että metrolla pääsi suoraan ilman vaihtoja kohteeseen, vaikka matka kestikin tunnin ja 15 minuuttia. Coney island oli mukava paikka. Se on ollut kaupunkilaisten rentoutumis ja vapaapäivänvietto paikka jo vuosikymmenet. Siellä on siis hiekkaranta ja kivasti ravintoloita, huvipuisto Luna Park ja jotain krääsäliikkeitä. 

Coney Islandilla olisi varmasti viettänyt vaikka koko päivän varsinkin jos mukana olisi ollut lapsia ja bikinit, mutta meillä oli vielä toiselle matkapäivälle paljon tehtävää. Lähdettiin sieltä siis lounaan jälkeen jatkamaan matkaa Brooklyniin puutarhaan ja Prospect puistoon. Lisäksi kävimme puistossa sijaitsevassa eläintarhassa mikä ei loppujen lopuksi ollut kovinkaan erikoinen. Jatkettiin matkaa sitten bussilla koska metroissa oli jotain häikkää. Bussin reitti sattui ajamaan jonkin kauppakeskuksen ohi. Siellä kävimme hiukan pyörimässä kunnes kaupat alkoivat mennä kiinni. Kauppakeskuksesta poistuessamme kävelimmekin keskelle afrikkalaisia markkinoita. Se olikin varsinainen kokemus! Korttelikaupalla kojuja, rumpuja soittavia ja tanssivia ihmisiä värikkäissä vaatteisa. Tunnelma oli ihana siellä :) Kävelimme siitä sitten Brooklynin sillalle, joka oli ihan tupaten täynnä turisteja. Melkein meinasi mennä fiilikset siinä turstilauman keskellä, mutta oli se silti vaan niin hieno. Erityisen upeaa oli sem että kun lähdimme Brooklynista sillalle oli vielä valoisaa mutta saapuessame Manhattanin puolelle oli pimeys jo laskeutunut ja kaupunki saanut yövalaistuksensa. Kuvahan nyt ei tee oikeutta tälle taideteokselle se pitää itse nähdä ja kokea. 

3. Matkapäivä

Aamusta kohteenamme oli Central park ja ensimäisenä siellä sijaisteva luonnontieteellinen museo. Museo oli valtava ja siellä sai kulumaan kyllä useita tunteja... kunhan ensin pääsi sisään. Vaikka olimme ostaneet liput etukäteen ne piti käydä vaihtamassa tiskillä eri lippuihin ja jonoahan oli täälläkin. Museo oli kyllä hieno pidimme siitä kovasti mutta jouduimme jättämään välistä jotain näyttelyitä sillä emme mitenkään voineet viettää koko päivää museossa. Sieltä jatkoimme matkaa takaisin kauniiseen Central parkiin bongailemaan tutun näköisiä paikkoja elokuvista ja tv-sarjoista.

Kävimme lounaalla puiston itäpuolella ja jatkoimme siitä sitten matkaa Grand central terminaaliin. Se oli mahtava historiallinen rakennus. Kaikki vanhat yksityiskohdat ja päähallin hieno kattomaalaus, kellarikerroksen kahvilat ym tekivät kyllä vaikutuksen! Tämän jälkeen alkoi ilta jo hämärtyä ja olimme ajatelleen mennä Empire State Buildingiin illan kohokohdaksi. Se ei suoraan sanoen ollut järkevä päätös. Ulospäin rakennuksessa ei näkynyt jonoa oikeastaan ollenkaan. Sisälle päästyämme nousimme hissillä muutaman kerroksen ylöspäin ja siinä se oli... jono. Todellinen jono... jonojen jono! Jonotettiin varmasti kauemmin rakennuksen huipulle kun tulopäivänä lentokentällä. Yhdestä jonosta kun selvittiin niin vähän matkaa pääsi eteenpäin ja taas oli edessä lisää jonotusta. Viimeiset kuusi kerrosta saatiin nousta portaita koska hissit olivat niin tukossa kokoajan. Huipulla oli mahtava tungos ja alaskin rakennuksesta oli hankala päästä. Vaikka maisema olikin hieno, eihän sitä käy missään nimessä kieltäminen, niin minun mielestäni tuo järjetön odottaminen ei ollut kaiken sen väärti kuitenkaan. Tosin siskoni piti maisemasta niin paljon, että hänen mielestään jonottaminen oli kannattavaa. Mielipiteeseeni voi vaikuttaa se että olen käynyt hienoilla näköalapaikoilla aikaisemminkin esimerkiksi Tokiossa ja Kauala Lumpurissa. 

Lopuksi vielä illallistimme Rockefeller centerin juurella sijaistevassa terassiravintolassa... hampurilaista mitäs muuta.

4. Matkapäivä

Tämän päivän missionamme oli käydä vapauden patsaalla. Erityisesti minä aloin olla jo melko kyllästynyt jonottamiseen ja jostain luin että patsaalle pääsee on vähiten ruuhkaa aamupäivisin ja tähän tartuimme eli heti aamusta sinne! Patsas oli kyllä hieno, pidin siitä. Liberty Islandille missä patsas sijaitsi pääsi Battery parkista. Lauttoja saaren ja Manhattanin välillä kulki melkein nonstopina ja samalla lautalla olisi päässyt myös Ellis Islandille mikä olisi kiinnostanut historiansa puolesta meitä mutta päätimme kuitenkin skipata saaren ja lähteä shoppailemaan mitä erityisesti sisareni oli odottanut erityisen hartaasti. Päätimme mennä tavaratalo Macy´siin. Tämä tavaratalo oli vanha ja ehkä ensimäinen paikka missä näin puiset liukuportaat :) Loppupäivä menikin shoppailun merkeissä.

5. Matkapäivä

Viimeinen kokonainen päivä New Yorkissa... niin vähän aikaa ja niin paljon näkemistä olisi vielä. Aamusta kävimme World trade centerin terrori-iskun uhrien muistolle perustetussa museossa sekä muistomerkillä. Vaikuttava paikka. Sen jälkeen kävimme Chelsean kaupungiosassa missä harmiksemme oli paljon katutöitä ja meteliä siitä johtuen. Päätimme nousta siis katutason yläpuolelle High Linelle mikä on vanhalle junaradalle rakennettu puisto.  Ihan hauska paikka ja paljon paikallisia nauttimassa kesäpäivästä. Puistosta sai myös pientä snackia pahimpaan nälkään mikä maistui kyllä erityisen hyvälle ihanassa ympäristössä. Loppupäivänä emme tehneet mitään erikoista. Otimme oluet ja pakkasimme laukkumme sillä seuraavana päivänä suuntasimme lentokentälle. Kohteenamme ei tosin ollut vielä Suomi vaan jokin ihan muu :)

Tyyppi sitten ilmoitti tässä päivänä eräänä, että haluaa naimisiin kun häneltä tulevaisuuden haaveita tiedustelin pienessä nousujohteisessa viinilasin äärellä. Tulihan se tieto melkoisen suoraan ja koska olen suoran toiminnan nainen niin häitähän sitten alettiin suunnitella samoin tein. Päätettiin, että kihloihin on kai sitten turha mennä kun häätkin juhlitaan jo ensi vuonna ja kai sinne sitten kaikki rahat on syytä säästä... ei nimittäin mitenkään halpaa tuollaiset häät! Mutta jos sitä kerran elämässä, niin kai niihin sitten voi panostaa, onpa sitten jotain mitä muistella.

Olemme miettineet hääpaikaksi erästä juhlatilaa Espoossa. Se olisi meidän budjettiin todennäköisesti ihan sopiva. Mennääin katsomaan sitä ensi viikolla jolloin hääpäiväkin vahvistuu sitten... jännittävää!

Lisäksi on paljon kaikkea mietittävää. Ruoka, juomat, koristelut, sormus, häämekko, kampaus, meikki, kutsukortit, vieraslista, valokuvaus, hääpäivän ohjelma yms. Erityisesti haluamme panostaa siihen, että ruokaa ja juomista olisi riittävästi. Tästäkin olemme saaneet pienen erimielisyyden aikaan sillä minä olen vege ja mieluusti tarjoisin sitten omissa häissäni kasvisruokaa.. Tyyppi puolestaan on sitä mieltä että pitäisi tarjota sitä mitä vieraat tahtovat. Noh olemme pääsemässä tässä asiassa ehkä kompromissiin, sillä Tyyppi voisi kuvitella, että voisimme tarjota seitania, koska se on niin lihan kaltaista. Kunhan hääpäivä selviää niin täytyy olla yhteydessä eri pitopalveluihin ja kysellä vähän.

Lisäksi valokuvaus on alkanut nousta omassa listassani melko tärkeäksi, sillä se on sitten se asia josta jää ne muistot. Mitään dokumentaarista kuvausta tuskin tarviaan, kuvittelisin että potretit meistä ja vieraista riittävät.. mutta kyllä siihenkin saa menemään ainakin 300 euroa ihan helposti, jestas!

Alla on ideoita... ja niitähän riittää ja tulee lisää jatkuvasti! Minusta on kehkeytynyt varsinainen häähöperö :D

En olisi vielä viime vuonna uskonut, että elämä mua näin heittelee! Olin vannoutunut siihen, että naimisiin ei tarvitse mennä ja että kaikki tuollainen touhu on turhaa. Sekin tässä yllättää miten helposti ja nopeasti innostuin kuitenkin tästä ajatuksesta vaikka kallista lystiä se onkin ja vaatii ihan järjettömästi aikaa ja suunnittelua. Kai se on kuitenkin se usko siihen, että toisen kanssa ollaan sitten loppuun saakka ja että vanhoina voidaan sitten muistella omia häitä lämmöllä. Sekin toisaalta yllättää mut, että usko yhteiseen loppuelämään on niin vahva, sillä mulla on ollut aina epäonnea rakkaudessa. Mutta koska se tuntuu niin hyvältä, niin ei se voi olla väärin!

Olimme kesälomalla äitini ja siskoni kanssa valloittamassa Yhdysvaltoja. Nyt on ehkä syytä koota vähän vinkkejä ja lomatunnelmia :D

Eli ennen lomalle lähtöä meillä oli toki lentoliput, mutta myös hotelli varattuna Queens bridgen läheisyydestä, mikä olikin hyvä sijainti sillä metrolla pääsimme Manhattanille 15 minuutissa. Alueen hintataso on valitettavasti nousemassa, minkä huomasimme hyvin. Esimerkinnä voin kertoa omakohtaisesti eli varasimme hotellimme jo aikoja sitten alkuvuodesta, jolloin hotellimme oli erittäin edullinen, jotain 65 euroa yöltä, kun tällä hetkellä samasta hotellista saa jo maksaa 160 euroa yöltä. Lisäksi ennen matkaa jouduin vaihtamaan ikivanhan 10 vuoden passini lopulta uuteen sillä passin pitää ilmeisesti olla voimassa puoli vuotta vielä matkan jälkeenkin.  Lisäksi Yhdysvaltoihin matkustettaessa passin pitää olla nykyisin biopassi eli siinä on joku siru ja passin omistajan sormenjälki. 

Lisäksi ennen matkaa piti netissä hakea Esta, mikä on sähköinen matkustuslupahakemus. Estan voi täyttää netissä muistaakseni ihan suomen kielellä, koska äitini ja siskonikin sen onnistuivat täyttämään. Esta maksetaan luottokortilla ja sen hinta oli jotain 70 dollaria.  Tämä mielestäni yllättävänkin hintava matkustuslupa kannattaa huomioida matkabudjetissa. Esta on voimassa ilmeisesti 2 vuotta ja se pitää hakea ainakin 72 tuntia ennen maahan saapumista. Siitä tulee sitten dokumentti sähköpostiin mikä tulostettiin mukaan matkalle. Kaiken tämän lisäksi lentokoneessa piti vielä täyttää tulli- ja maahantulolomakkeet. Niitä lomakkeita nyt joutuu täyttämään moniin maihin matkustaessa, mutta koska jenkkeihin matkustettaessa noita lippulappuja oli niin paljon muutenkin niin se lipuke oli varsinainen kirsikka kakun päälle. 

Kaikesta tästä etukäteen tehdystä työstä saattoi jo päätellä, että tullimuodollisuuksissa menee aikaa ja kyllä jonottaa saattiinkin pari tuntia, ei varmasti ole liioiteltua. Me lensimme Islannin kautta New Yorkkiin, mutta samaan aikaan Euroopasta tuli myös muita lentoja joten jono oli todellakin pitkä. Tullivirkailija kysyi meiltä muutaman hassun kysymyksen jotain, että missä ollaan töissä ja mistä tunsimme toisemme. Sitten otettiin vielä valokuvat ja sormen jäljet leimat passiin ja eteenpäin.

John F. Kennedyn lentokentällä kulkee juna, jolla pääsee kätevästi metroasemalle ja sieltä kätevästi suoraan Queensin sillan pysäkille... tai näin me olimme suunnitelleet, mutta saavuimme kohteeseen lauantaina ja tietenkin metrot olivat viikonloppuna poikkeusreitillä. Viikon metroliput sai ostettua heti lentokentältä, mikä on varmasti järjevintä. Lippu ei ollut kovin kallis ottaen huomioon sen että metro on järkevä tapa liikkua New Yorkissa missä matka yhdestä kadunkulmasta toiseen tuntui joskus kilometriltä, vaikka kartalla se olikin niin pieni matka. Valitettavasti en vain nyt muista paljon se lippu maksoi. Oikeaan metroon kun päästiin niin tosiaan poikkeusaikataulut selvisivät meille. Onneksi eräs ystävällinen kanssamatkustaja alkoi juttelemaan kanssamme ja hän neuvoi jäämään toisella pysäkillä pois ja kävelemään siitä sitten hotellillemme. Matka oli hiukan pidempi kuin alunperin oli suunniteltu, mutta hotellille löydettiin lopulta ja loma saattoi vihdoin alkaa! 

Seuraavaksi kirjoittelen sitten varsinaisen matkakertomuksen kun siihen löytyy sopiva hetki, mutta tässä esimakua New Yorkista jo kuvan muodossa :)

Mukavaa juhannusta kaikille! Tämä hoitaja viettää juhannuksen työpaikalla. 

Heipsan :) Loma on jo loppunut, mutta siksi nyt onkin hyvä hetki muistella sitä lämmöllä. Olimme viettämässä lomaa Ylläksellä. Mun frendi on ollut siellä nyt koko talven erinäisissä ja erilaisissa hommissa ja ikävähän tässä ehti tulla. Joten jälleen kimpsut sekä kampsut kasaan ja Kittilän lentokentän kautta Ylläsjärvelle. Lennot Kittilään saatiin edullisesti kun ostettiin ne jo joulukuussa. Kentältä oli bussikuljetus sitten suoraan hotellin oven eteen, kätevää! Lentokenttäkuljetusta ei tarvinnut etukäteen varailla vaan bussi odotteli lennolta saapuvia. Majoitumme siis Ylläsjärven Saaga hotellissa, joka oli tunturissa eli lyhyt matka laskettelemaan. 

Hotelli oli mainio valinta! Kaikki mitä tarvittiin löytyi. Huoneessa oli sauna ja keittiö, pehmoiset sängyt ja riittävästi tilaa meille leideille. Sillä tämähän reissu tällä kertaa oli tyttöjen reissu :)

Sijainti oli loistava. Mun sängystä näkyi rinteeseen ja palvelut olivat lähellä. Maisema oli ihana ja hotellista pääsi suoraan hiihtoladuille ja laskettelemaan. Myös kylpylä löytyi vaikka siellä ei nyt ehditty käymään. Hotellin aamupala oli yksi parhaimmista hotelliaamiaisista joita olimme syöneet! 

Ensimäisenä päivänä kävimme hiihtämässä sellaisen 10 kilometrin lenkin. Sukset saatiin vuokrattua 3 tunniksi ja se riitti juuri sopivasti, että ehdimme hiihtää lenkin ja taukopaikalla vielä ottaa munkit ja kahvit. Metsässä oli ihanaa ja ilma oli niin raikas että happimyrkytys saattoi olla todennäköinen ainakin sillä perusteen miten kivasti illalla uni yllätti. 

Seuraava päivä vietettiin sitten rinteessä. Me amatöörit paukkasimme parin laskun jälkeen tietenkin gondolihissillä tunturin huipulle. Noh monen moisten kommellusten jälkeen päästiin alas kuitenkin yhtenä kappaleena. Päätettiin siinä amatööreinä sitten pysytellä vain niissä helpommissa rinteissä, mutta että kerran gondolilla vielä ylös ja siiderit tunturin laella kurkusta alas. Oli niin aurinkoinen päivä että olisi vaikka ulkona istunut. Kyllä siinä taas tunsi olevansa elossa, ihanien ystäviens kanssa kaukana tunturin laella.

Illalla Ylläksen yöelämä kutsui sitten :D Iltahan alkoi sillä, että kävimme saunassa ja kumosimme pullollisen kuohuviiniä sen jälkeen. Emme tietysti tajunneet, että kaikki alueen keittiöt sulkevat hyvissä ajoin ja hiukan jälkeen yhdeksän lähdimme nälkäisinä pienessä nousujohteisessa etsimään ruokapaikkaa. Keittiöt olivatkin sitten kätevästi jo kiinni kun ehdimme paikalle. Pelastuksemme oli keilahalli Pöllö! Siellä oli keittiö auki jopa kymmeneen saakka, joten saimme ihanat savulohikeitot sieltä. Matkaa jatkettiin sitten Kaappiin, eli paikalliseen baariin. Siellä meidän pöytään työntyivät miehet Vantaalta. Voi jestas sitä loistavaa ideaa lähteä Äkäslompoloon tunturin toiselle puolen. Ystäväni nimittäin tiesi kertoa että Äkäslompolossa on alueen ainoa yökerho, Pirtukellari! Kyllähän se pienessä nousuhumalassa kuulosti kertakaikkiaan samalta kuin kappale taivasta. 

Taksi siis alle ja Pirtukellariin ja mites muutenkaan kun Vantaan miehet mukana. Yökerho oli pieni ja sympaattinen, kaikki Äkäslompolon nuoret toivot olivat paikalla. Neljän aikaan kun löysimme itsemme taksijonosta saimme ihmetellä missä ne kaikki taksit olivat. Tyypit vetivät jonon ohi todella räikeästi ja ystäväni sanoikin että pienen paikan haittoja on se että kaikki tuntevat toisensa ja ensin kuskataan kaverit kotiin. Kiva! Lopulta kun mekin sitten taksi saatiin niin samaan tilataksiin tulikin sitten koko porukka siitä taksitolpalta. Kierrettiin koko kylä ja jokainen maksoi sitten kyydin siihen saakka kun jäi pois. Matka kesti hemmetin pitkään ja Tuija sammui takapenkille mikä oli tietenkin parempi vaihtoehto kuin oksentainen. Kun se hotellin pihassa sitten heräteltiin ja se rymisteli taksista ulos tajuten hetkeä myöhemmin että käsilaukku jäikin autoon. Näin ei vaan voi käydä! 

Seuraavana aamulla herätessä soiteltiin sitten taksikeskukseen... monesti! Tuija oli pahalla tuulella, sitä ahdisti, itketti, väsytti ja sillä oli megadarra. Onneksi ystäväiseni tiesi kertoa että lapissa ihmiset ovat rehellisiä ja että olisi kyllä todella ihme jos laukkua ei löytyis. Ja löytyihän se. Puolen päivän jälkeen taksikeskukselta soitettiin, että laukku olisi nyt siellä kun vaan hakisi pois. Niin laukku oli siis Äkäslompolossa. Ei siinä sitten auttanut muu kun taistella itsensä liikkeelle ja skibussiin. Bussissa muuten kelpasi vain käteinen eikä alueella ollut automaattia mistä rahaa olisi saanut. Ystävällinen kuski nyt kuitenkin päästi meidät kaikki 8 eurolla. 

Taksikeskukselta haettiin sitten Tuijan laukku ja voi sitä riemua kun laukun kylkijäisenä tuli tutun näköinen karvahattu. Hetihän huomasimme että hattu oli peräisin siltä toiselta Vantaan mieheltä. Sellaisen saaliin siis Tuija toi lapista. Muutenhan hatun olisi vaikka kaverille palauttanut, mutta ei meillä ollut yhteystietoja. Ehdittiin sitten istua pitkään Eväskorissa syömässä pitsaa ja juomassa kolaa sillä bussivälit olivat kamalan pitkiä. Mutta ei se mitään haitannut sillä pitsat olivat valtavan suuria ja älyttömän hyviä ja siitä sai kirjaimellisesti nauttia pitkän kaavan mukaan! Ja sen olivat varmasti muutkin tajunneet sillä ei siellä tyhjiä pöytiä juuri ollut. Bussilla sitten takaisin Saaga hotellille ja saunat ja pakkailut joiden jälkeen taas uni kelpasi. 

Aamulla lentokenttäkuljetus haki meidät taas hotellin ovelta ja ei siinä kauaa mennyt kun olimme takaisin kotona. Mukava reissu! Ehkä pian uudestaan. Koska kyllähän se laskettelu oli mukavaa vaikka näin amatööri olenkin.